Mun murut


”Äitii tuu tattuu sisi see toh iee!” Esikoiseni, rakas Nöppönen, kultainen tyttö joka teki minusta äidin. Hän näytti mitä on rakkaus, ja antoi elämälleni uuden tarkoituksen. Hän on se hitaasti lämpeävä, mutta vauhtiin päästessään ilkikurisesti kikattava peikkotyttö, joka tykkää hoitaa nukkevauvojaan ja haluaa olla mukana aina ja kaikessa. Nöppönen täyttää lokakuussa kolme vuotta (käsittämätöntä!) ja hän on ylpeä isosisko. Suomennos siis tuohon alun sitaattiin kuuluu: ”Äiti tule katsomaan, sisko seisoo tosi hienosti!” Joo, Nöppösellä on ihan oma kielensä. Vieraat eivät häntä kovin hyvin aina ymmärrä, äiti toki tietää parhaiten. Olen miettinyt, että millähän tavalla kuopus alkaa puhua kun kotimme on käytännössä kaksikielinen Nöppösen puheen ollessa kohtuullisen poikkeavaa suomen kielestä…



Kuopuksemme, juuri vuoden täyttänyt Hilppula, tuo maailman murjoma drama queen ja ultimaattinen mielensäpahoittaja. En pysty edes laskemaan, kuinka monet ovat päivitelleet Hilppulan ihmis-/maailmavihaa ja herkkyyttä hermostumiseen. Hän on äidin syliin ripustautuva pikku apina, joka ei kestä katsoakaan muita jos (kun) suru yllättää. Meillä usein kuultu lause onkin: ”Hilppulalla on taas paha mieli...” Veret seisauttavaan mielipahaan riittää esim. tottelematon jääkaappimagneetti tai liian painava nukkevauva. Jos häntä kieltää, alkaa parin sekunnin hämmästyneen hiljaisuuden jälkeen aivan jäääätävä huuto. Infernaalisen mielipahan aiheuttaa myös liian lähelle tulevat vieraat (ja vielä jos erehtyy sanomaan vaikkapa ”Terve Hilppula”, esimerkki viime viikolta), jos ruoka ei tule hetijustnyt eteen, jos tähdet ovat väärässä asennossa tai feng shuit keturallaan. Hilppulalla on usein paha mieli, eikä hän ainakaan jätä mielipidettään kenellekään epäselväksi. Hilppula treenaa äänenkäyttöään usein ja kovaa, ja äidin hermoja raastaa jatkuva meteli ei-minkään-takia. Mutta on hän silti (välillä) aurinkoinenkin, ihana ketkuilija ja isosiskonsa suurin fani.

Lasten isi, aviomieheni vajaan viiden vuoden ajalta, on ensirakkauteni. Meidän yhteistaipaleemme on muuttunut kovasti vuosien, ja varsinkin lasten myötä. Muru ja Söpö (voi kyllä, niin me toisiamme kutsumme, onneksi edelleen!) ovat edelleen onnellisia yhdessä hölmöine juttuineen, mutta pikkulapsiarjen rasittavuuden huomaa kyllä siinä meidänkin aikoinaan niin (kavereiden mukaan) ällösöpössä parisuhteessa. Kun aikaa ja voimia on vähemmän, väsymys ja kiukku on helpoin purkaa siihen pässiin kumppaniin, joka ei voi edes sukkiaan nostaa pyykkikoriin ja jättää aina Pepsin pöydälle (en todellakaan halua juoda Pepsiäni lämpimänä, saakeli!). Turhan kettuilun määrä kasvaa nousujohtoisen uupumuskäyrän mukana ja erimielisyydet ovat paljon henkilökohtaisempia ja riitojen aiheet isompia, kuin ennen lapsia. Olen kuitenkin siitä onnellinen, että edelleen tuntuu kaikesta huolimatta oikealta. Se kai on kuitenkin tärkeintä. Se tunne siitä, että on osannut valita oikein ja raskaammista ajoista voi selvitä yhdessä. Vielä kun arjessakin muistaisi, ettei hän ole vihollinen vaan liittolainen, eikä sulkisi häntä ulkopuolelle.

                                                                      02/2010

Kaiken kaikkiaan olen varsin onnekas nuori nainen, joka on kasvanut pumpulissa ja elää elämänsä parhaita (ja joskus raskaimpia) vuosia. Ei tätä vaihtaisi mihinkään, vaikka skeidaa mahtuu jokaiseen päivään ja varsinkin niihin (jokaöisiin) yövalvomisiin. Minulla on kaikesta siitä huolimatta varmaan krooninen vauvakuume, tai vähintään raskausvatsakuume. Olen kuitenkin huomannut, että omilla jaksamisen äärirajoilla on jo melkein käyty, joten täytynee malttaa mielensä vielä. Toistaiseksi. Mutta katteeton optimismi kannattaa! Voin siis toivoa lasten nukkuvan edes joskus kokonaisia öitä (ennen kuin tulee teini-ikä ja aivan uudet huolet ja murheet yöelämään).

2 kommenttia

  1. Ihanaa luettavaa! taidanpa lukea vähän lisää kun tuo 2,5kk vielä ähisee niin paljon että heräisin varmasti kohta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitos! Voi se vauvan tuhina on kyllä jotain niin ihanaa, ikävä sitä! Näiden isompien yöhulinat ei sen sijaan oo yhtään niin sulosia.. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!