”Ei sitä lelua, ei se ole tarpeeksi nätti tytölle”


Minä en ole kieltänyt prinsessaleikkejä ja pinkkejä vaatteita, ja tyttöni leikkivät paljon nukeilla. Heillä on mekkoja ja muita tyttömäisiä vaatteita, minun vanhat barbieni (niitä on yli 30kpl! Voi kyllä, olin hemmoteltu!) ja esikoinen on aloittanut ensimmäisen harrastuksensa, joka sattuu olemaan satubaletti. Meillä ei siis olla rajoitettu tyttöjen tyttömäisyyttä, kielletty pinkkiä väriä tai annettu vain autoja leluiksi. Lapset tulevat tietämään oman sukupuolensa ja muidenkin ihmisten sukupuolet. Vaikka Nöppönen sanookin isiä isoksi tytöksi, heh.

En kuitenkaan halua kasvattaa heitä ajattelemaan, että poikien ja tyttöjen jutut ovat erikseen. En halua, että he kuvittelevat sukupuolen rajoittavan jotain. En opeta heitä jakamaan asioita tytöille ja pojille tai ajattelemaan vain perinteisiä sukupuolirooleja. En toivoisi heidän, tai kenenkään, mieltävän tiettyjä piirteitä vain toiselle sukupuolelle. ”Pojat ovat poikia” -ajattelu ja ”kiltti tyttö” -odotukset voivat mun mielestä olla haitallisia, ja niillä on kauaskantoiset vaikutukset.


Lapset oppivat asenteensa ja ennakkoluulonsa kotoa. Aion tehdä kaikkeni, että lapsille jäisi kotoa käteen avara maailmankatsomus esim. seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Että he kokisivat voivansa olla ja tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaalta, sitä häpeilemättä. Jos lapseni haluavat seurustella samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, se on minulle täysin OK. Toivon myös lähipiirimme muuttuvan suvaitsevammaksi. Kasvatan heidät tekemään oman mielensä mukaan, ympäristön tuella tai ilman. Ainakin vanhempiensa tukeen he voivat luottaa.

Tätä aihetta aloin miettiä käydessäni tässä taannoin kaupassa oman mummini (79v) kanssa. Hän halusi ostaa Nöppöselle synttärilahjan jo etukäteen, joten kävimme yhdessä marketin lelu- ja lastentyttöjenvaateosastolla. Nöppönen olisi halunnut pikkuautoja, mummini mielestä ne olivat vain poikien leluja. Nöppönen valitsi muumiheijastimista Mörön ja Nuuskamuikkusen, mummini mielestä vain Pikku Myy oli sopiva tytölle. Vaatepuolelta hyväksynnän saivat mekot ja tarpeeksi tyttöjen väriset vaatteet, Nöppösen bongaamat harmaat ja mustavalkoiset eivät olleet ”nätin värisiä”. En tiedä, hämmentyikö Nöppönen ”eihän nyt autot ole tyttöjen leluja, on täällä varmasti nukkejakin jossain” tai ”eihän tuo ole nätti, tällainenhan se pitää tytölle olla” -kommenteista, mutta itselläni alkoi vähän hermoa kiristää. (Toki myös Hilppulan jatkuvalla väninällä ja sylissä kiemurtelulla saattoi olla osuutta otsasuonen pullisteluun.) En kuitenkaan osannut mummilleni sanoa napakasti, että meillä ei puhuta noin ja viljellä omia (meidän mielestä ei-niin-rakentavia) asenteita lapsille. Tyydyin toteamaan vain painokkaasti, että Nöppönen saa kyllä itse valita heijastimensa.


Meillä on kyllä tyttömäisiä vaatteita ja leluja joo, mutta poikamaisia ei todellakaan kielletä. Nöppöselle tuli ostettua paljon pinkkiä vauva-aikana, mutta siitä eteenpäin enemmän neutraaleja vaatteita. Hilppulalle en ole varmaan juurikaan pinkkiä edes ostanut (Nöppöseltä perityt toki on kaapissa, mutta harvemmin käytössä). Nykyään Nöppönen saa itse vaikuttaa vaateostoksiin ja hän kyllä tykkää myös poikamaisista vaatteista. Tällä hetkellä hänellä on joku prinsessakausi menossa, satubaletissakin hän tykkää pyöriä tutu päällä. Minusta nämä eivät ole toisiaan poissulkevia: ­autoilla voi leikkiä mekko päällä. Tyttö saa pelata jääkiekkoa ja poika saa tanssia balettia. Molempien pitäisi antaa olla juuri sellainen kuin on sukupuolesta riippumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että en halua rajoittaa myöskään tyttöjen tyttömäisyyttä. Jos tyttö tykkää pinkistä ja nukeista en aio niitä kieltää vain siksi, että olisin mahdollisimman neutraali.




Toivon että (viimeistään) meidän sukupolvi kasvattaa lapsistaan avarakatseisempia kuin ennen. Toivon, että mun ikäluokan ihmiset sitten mummoina ja pappoina pitää tasavertaisuutta itsestään selvänä. Mekin saatiin, ja saadaan edelleen, ihmettelyjä meidän vähän erikoisemmasta ratkaisusta Miehen kanssa ennen häitämme. Minä vaihdoin aluksi sukunimeni äitini tyttönimeen, jonka Mieheni sitten otti naimisiin mennessämme. Meillä ei siis kummallakaan ole alkuperäinen sukunimi. Muistan, kun Miehen mummo totesi ennen häitämme: ”Sinustahan se tulee kohta rouva __”. Selitettyämme tilanteen, hän totesi järkyttyneenä: ”No jos se on nykyään sallittua noin…”


Ymmärrän mun mummia, ajat ovat muuttuneet. Harmittaa vaan, ettei kaikki usko asioiden muuttuneen parempaan. Ja vielä olisi paljon kehitettävää tässäkin maassa, jotta kaikilla olisi yhtäläiset oikeudet.

7 kommenttia

  1. Juuri taas tänään ystävän kanssa kävimme tätä keskustelua kun se jaottelu ei sitten mene meidän kaaliin. :D Ihana postaus. Jollain fb-kirpulla joku huuteli x-merkkisiä "poikavärisiä" housuja. Teki mieli kysyä, että niin minkä värisiä? Koska en ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan? Ehkä itse en hempeitä pinkkejä housuja pojalle ostaisi, sillä ne jäisi varmaan vähemmälle käytölle, mutta ne sanoisi, että en ikinä laittaisi. Kaikki muut värit ovatkin mielestäni sitten niitä poikavärejä.

    Ja toinen, juttu (ylläripylläri) fb-kirpulla ihmeteltiin, että miten Me&I:lla voi olla MEKKO, jossa on kaivureita. Voi jessus. Niinpä...

    Äh, en osaa kirjoittaa tästä hikeentymättä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hikeentyminen on aika helppoo tästä(kin) aiheesta :D Ja ai kamala, että nyt MEKOSSA on kaivureita.. Hyvä tavaton! :D

      Minusta vaan tuntuu että jos esim. värit tai tietyt luonteenpiirteet mielletään yleisesti tosi voimakkaasti vain toiselle sukupuolelle, se voi aiheuttaa ongelmia lapsen itsetuntoon. Esim. jos joku poika tykkäisi pinkistä, ja hänelle sanotaan että ei siitä saa tykätä kun se on tyttöjen juttu, voi lapselle tulla fiilis että no mikä hänessä on vikana. Tai jos poika on herkkä, eikä ympäristön mukaan sellainen ole niin suotavaa. Mutta sitten toisaalta en nyt nää tarpeelliseks sitäkään että tyttö ei nyt missään nimessä saa leikkiä prinsessaa tai käyttää pinkkejä vaatteita. Pitäis antaa avoimesti mahollisuus tehä ja olla niinkun tykkää. :) Koskee ihan aikuisiakin..

      Poista
    2. Nimenomaan, jos lapsi tykkää leikkiä prinsessaa niin ilman muuta. Ehkä mun mielestä tärkeintä on juuri tuoda niitä vaihtoehtoja ja juuri kuten säkin, ettei automaattisesti ajattele, että no tietenkin tytöt leikkii nukeilla ja pojat ei. Ihan samalla tavalla aikuiset saavat valita, toiset tykkäävät "leikkiä kotia" kauemmin ja toiset haluavat töihin. Mä menin nopeasti töihin, mutta nyt kaipaisin sitä kotileikkiä kyllä. ;)

      Ja sukupuoletonta kasvatusta en kyllä ymmärrä minäkään.

      Poista
  2. Erittäin tervehenkinen ajattelu! Mun mielestä täysin sukupuolineutraali ajattelu tuntuisi hassulta esim. Miten sitten vastaat saunassa kun lapsi kysyy isin ja äidin vartaloiden eroista. Miksi isillä on tommoi ja äitillä ei oo. Miten sen voi selittää ilman että käyttää ilmaisua mies ja nainen? Ite en osais enkä kyllä nää tarpeelliseksikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitenkähän noi muuten oikeesti selitetään silleen neutraalisti? En tiiä kyllä. :D Enkä kyllä minäkään nää tarpeelliseks, mun mielestä naisten ja miesten vartalo nyt on erilainen ja lapsenkin se tulee tietää. Sitä taas en halua opettaa, että naiset ja miehet on erilaisia esim. työelämässä, että nainen ei voisi olla vaikka rekkakuski tai mies lastenhoitaja.

      Poista
  3. Jos mulle joskus lapsia siunautuu (näin unta toissayönä että kerroin radiossa olevani raskaana ni onkohan se enne :D) ni just tuon ajattelun haluan opettaa niille! Ei oo mustia ja valkosia vaan on ihmisiä ja ihan kaikenlainen rakkaus on luvallista riippumatta siitä mikä on sukupuoli. Pystyn vielä ymmärtämään nykymaailmassa sen ettei vanhemmat ihmiset suvaitse näitä asioita, mutta se kun oman sukupolven ihmiset karsastaa esimerkiks tummaihosia ni se tuntuu jotenki ihan hiton pahalta. En voi käsittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tavallaan ymmärtää noita vanhempia ikäpolvia enemmän, vaikka ei se toki silti reilua ole niitä karsastettuja kohtaan. Mutta tosiaan että nuoret ihmiset nykypäivänä, sitä on kyllä vaikee käsittää. Mua ärsyttää ihan älyttömästi sellaset "mamuja ei pitäs päästää tänne" tai "v**** homo" -heitot, ja kun jotkut vääntää sellasta oikeesti ihan vitsillä niinkun se olis erittäin fine olla rasisti. Huoh. Melkein harmittaa etten itse alkanu aikanaan seurustella tytön kanssa ihan vaan koska pystyn vaikka perhe sanois (ja ois todellakin sanonu) mitä :D

      Ja ahhah, silleen vaatimattomasti radiossa kerroit, pitääpä olla kuulolla jos se olikin enne ;D

      Poista

Kiitos kommentistasi!