Elämyksiä lapsille: ratsastus ja Ti-ti Nallen fanitus



 
Lapset kävi sunnuntaina ensimmäistä kertaa ratsastamassa! Se oli Nöppösen synttärilahja mun ystävältä Mirkalta, mutta pitihän Hilppulankin päästä kokeilemaan. Vanhan heppatytön sydäntä lämmitti nuuskia tallin ilmaa (harmi etten muistanut allergialääkettä niin nuuskiminen muuttui aika äkkiä niiskuttamiseksi) ja nähdä omat lapset innoissaan hevosista. Me saatiin pikkuinen poni itse talutettavaksi. Nöppönenkin olisi halunnut taluttaa kuten koiriakin aina.

Nöppönen oli jo monta päivää kysellyt milloin pääsee ratsastamaan, ja oli aivan innoissaan. Alkuun iski kuitenkin jännitys, joka helpotti kun näki lapsikollegan, Mirkan tytön Melinan ratsastavan. Sen jälkeen hän tykkäsi kyllä ja ratsasti monta kierrosta. Satulassa oli vain vähän hankala pysyä kun toppapuku luisti ja mistään ei saanut kunnolla kiinni. Hilppula sen sijaan istui koko ajan rennossa takanojassa kädet sivuilla, ei pitänyt mistään kiinni ja hytkytti vain menemään. Hän nauroi ääneen ja alkoi huutaa heti, kun nostettiin pois ponin selästä. Voi mun pieni heppatyttö! 





Tiistaina käytiin sitten toisessa odotetussa iltamenossa, nimittäin Ti-ti Nallen konsertissa! Voi että mä olin ihan fiiliksissä siellä, vaikka en edes muista olleeni itse lapsena mikään fani. Mutta nyt! Ihan huippua! Nöppönen ei malttanut pysyä penkillään, vaan karkasi lavan eteen tanssimaan. Hilppulakin oli ihan käsittämättömän hienosti, me vähän ennakkoon mietittiin että mitähän siitä tulee. Ajateltiin, ettei hän malta istua sylissä, ja mietittiin jopa että oltais jätetty hänet hoitoon ja menty vain Nöppösen kanssa. Onneksi ei tehty niin, kyllä Hilppulakin tykkäsi! Hyvin jaksoi ja katseli lumoutuneena lavan valoja ja showta. Loppuvaiheilla meinasi kyllästyä sylissä istumiseen ja mun tanssittamiseen ja piti lahjoa vähän rusinoilla. Kokonaisuudessaan meni kyllä yllättävän hyvin siihen nähden, että konsertti alkoi vasta kuudelta ja kesti tunnin, joka oli melko pitkä aika Hilppulalle olla paikallaan. Me oltiin kotona vasta puoli kahdeksalta, kun lapset on normaalisti menneet nukkumaan siihen aikaan. Hyvin he jaksoivat, mutta harmitti että ei voitu jäädä konsertin jälkeen jonottamaan Nalleperheen halimista kun kello oli niin paljon että väsymys alkoi painaa.







Ehdottomasti suosittelen tuota konserttia! Nallet ovat kiertueella ympäri Suomea (kiertuepaikat täällä), kannattaa mennä katsomaan. Salillinen lapsia kiljui ja pomppi riemuissaan, minä ihan herkistyin taas kun kaikki oli niin riemukasta. En olisi muuten tästä konsertista varmaan tiennytkään, mutta me (siis minä ja Mies, ei lapset :D) saatiin jo elokuussa liput synttärilahjaksi Miehen vanhemmilta, joten kiitos! Todellakin lisää tällaisia elämyksiä sekä lapsille että vanhemmille. Me ei olla sellaisia että tehtäsiin usein arkena mitään erityistä, ja erityisellä tarkoitan nyt ihan tyyliin HopLoppia. Mutta sitten kun tehdään niin vitsit se on kivaa ja Nöppönen on innoissaan spesiaalijutuista pitkään ennen ja jälkeen! Hän muistelee vieläkin miten jännää oli muutama kuukausi sitten käydä isin kanssa kahdestaan elokuvissa (isojen tyttöjen retkellä, heh). Me katottiin nyt viime viikonloppuna Leijonakuningas (itkin taas!) ja Nöppönen tykkäsi lauluista. Kuulemma siinä kissaelokuvassa (Viiru ja Pesonen) ei ollut lauluja ollenkaan, mutta elokuvateatterin kovat äänet jännittivät. Voi pieni Nöppönen, ihana.

Tänään käydään lääkärissä, josko saadaan korvatulehdustuomio Nöppöselle. Nyt on lämpöä jo reilu 39 astetta ja oli meinaan aikamoinen helvetin esikartano tuo viime yö... Toki juuri kun olin yksin lasten kanssa yön, toinen huutaa neljä kertaa tunnissa koko yön siinä mun vieressä ja toinen valvoo ja on-off-huutaa kaksi tuntia. Ihan vaan paskan yön kunniaksi laitoin mun aamukaakaon sekaan kaksi suklaapalaa, sen normaalin vaahtokarkkivuoren lisäksi. Hittolainen.


P.S. Ei osata ottaa hämärässä kuvia. Ja olipa muuten kiva että löysin eilen tuollaisen sensurointipossun (Miehen itsensä valitsema, mun ehdotus oli sydän :D) kuvanmuokkausohjelmasta, kun täällä just tuskailin ettei löydy kuvia silleen ettei Miehen kasvot näy. Niinpä. Hemmetti.



4 kommenttia

  1. Ihania elämyksiä lapsille! Nuohan ne on just niitä hetkiä mitkä muistaa vielä aikuisenakin, ja ihan parhaita lahjoja tuommonen yhessä tekeminen niiden ainaisten lelujen ja muun tavaran sijasta. Viime vuonna kun meillä oli tiukka rahatilanne, askarreltiin kaikille minun tätitettäville lahjakortit, joilla ne pääsi meidän kanssa päiväksi pulkkamäkeen eväiden kanssa. Oli aika mieluisa juttu :)

    VastaaPoista
  2. Voi että mitä elämyksiä, innostuin molemmista! Esikoinen olisi reilu puoli vuotta sitten päässyt ratsastamaan mutta ei sitten uskaltanutkaan. Nyt varmaan olisi eri ääni kellossa. Pitääpä toteuttaa :) Konserttikin kuulosti huikealta, pitää tsekata aikataulut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli kyllä ensin aika jännittynyt fiilis Nöppösellä, eikä varmaan olisi uskaltanut ollenkaan jos kaveri ei olisi ratsastanut ensin. Mutta hyvä että näki mallia, koska sitten kuitenkin tykkäsi :) Suosittelen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!