Päivä Kleopatrana






Olipa kyllä viimesen päälle hienot Halloweenbileet eilen Äitilandiassa, kiitos vaan juhlista! Ruoka oli hyvää ja koristeet aivan mahtavat! Kaikkea ei saanut kameraan tallennettua kun tila ei riittänyt peruuttamaan tarpeeksi kauas, mutta siis vitsit mikä tunnelma! Ihanan näköistä oli ja tunnelma oli rento.







Harmitti kyllä tosi paljon että lapset eivät päässeet mukaan. He ovat olleet koko viikon kipeänä, ja vielä perjantaina Nöppösellä oli yli 39 astetta kuumetta. Vaikka eilen olivat molemmat paljon virkeämpiä ja lämpöä oli enää vähän, ei heitä silti voitu tietenkään juhliin viedä. Tosi harmi, Nöppönen olisi kyllä ollut niin fiiliksissä! Paljon lapsia ja naamiaispuvut, mitäs muuta sitä voi toivoa? No, ensi kerralla. Me oltiin Miehen kanssa Kleopatra ja Julius Caesar ja oli kyllä hyvät asut. Lapsille olisi ollut Milla-kummin sideharsosta tekemät muumio-asut (joista jäin tottakai selittämään apteekin tädille sideharsoa etsiessäni, heh). Milla teki mun meikin ja kaikki rekvisiitta peruukkia ja koruja myöten oli häneltä lainassa. Hän teki meille myös toogat lakanoista. Siis olenko jo maininnut miten mahtava ystävä Milla on? Ja ei ole mitään mitä hän ei osaisi tehdä. You name it, she can do it. Kiitos rakas!






Minusta on mahtavaa pukeutua naamiaisiin, tai viettää muutenkin teemajuhlia. Kaikki vähän spesiaali on niin huippua tässä arjen keskellä, ja on ihanaa kun on jotain mitä odottaa. Ja siis miten ihanaa oli laittautua juhliin, ja vieläpä kun joku muu meikkasi? Aikamoista luksusta näin ryytyneen kotimutsin elämään. Pitäisi järjestää uudet naamiaiset pian että voisin laittaa vaikka vanhojentanssi-mekkoni ja olla prinsessa, heh. Hääpukuakin olisi kiva käyttää vielä joskus… :D

Parasta eilisessä (ja koko viikonlopussa) oli kuitenkin se, että lapset olivat mun porukoiden hoidossa melkein kolme tuntia. Anteeksi tarkoitin siis, että LAPSET OLI HOIDOSSA!! Me ollaan oltu Miehen kanssa kahdestaan ulkona asunnosta (siis kahdestaan muuten kuin iltaisin lasten nukkuessa viereisissä huoneissa) viimeksi viime joulukuussa, siis melkein vuosi sitten. Vuosi! Silloin käytiin elokuvissa. Sen jälkeen ei ole Hilppulaa voinut jättää kenellekään hoitoon, hän ei ole kestänyt katsoakaan muita kuin minua ja Miestä. Nöppönen on toki ollut hoidossa joskus, ja joitain öitäkin. Mutta Hilppula, pieni takiaiseni, ei ole päästänyt minua otteestaan. Mutta jospa nyt! Heillä oli nimittäin mennyt se vajaa kolmetuntinen todella hyvin. Hilppulalle ei ollut tullut suru kertaakaan, vaikka Nöppönenkin sanoi meidän lähtiessä ”Iipi tuu väh pah miee soh äiti isi lätti” eli suomeksi ”Hilppulalle tulee vähän paha mieli jos äiti ja isi lähtee.” No ei tullut, miten vapauttavaa! Paha mieli Hilppulalle tuli itse asiassa vasta sitten kun me tultiin kotiin ja hän näki minut peruukissani ja meikissäni, ei suostunut syliin vaan suru tuli. Parka pieni. Sitten ilme oli seuraavassa kuvassa näkyvän kaltainen niin pitkään, kunnes pesin meikit. Voi toinen.

"Joku ihmeen vieras tyyppi, miten se kuulostaa äitiltä?"





Kyllähän sitä peruukkia piti Nöppösenkin kokeilla, ja en tietenkään voinut vastustaa koirin viatonta ilmettä… Voi minua. 



Muusan silmät pullistuu kun tuijottaa herkkua, Minnille toi tukka sopis ihan tosi hyvin!


Oon ihan fiiliksissä vieläkin kun oltiin Miehen kanssa kahdestaan ulkona! Pienestä se mamma sekoaa. Tosin ottaen huomioon, että ei tosiaan melkein vuoteen olla oltu missään keskenämme, olisi tietysti voinut valita sen ensimmäisen kerran jotenkin vähän romanttisemmin kuin lasten juhlat… :D No, jospa nyt ei tarviis ootella vuotta ennen seuraavaa kertaa. Vois vaikka olla oikeesti ihan kahdestaan ja tutustua uudestaan tähän mieheen, joka ei ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) vain isi.



8 kommenttia

  1. Haha, peruukkileikit naurattaa joka kerta, viis siitä miten vanha on :D

    Ihana Kleopatra, miten kaunis! Minusta Halloween bileet on just parhaita, kiva kun aikuiset jaksaa panostaa ja laittaa. Olen itse ollut kerran noita-akkana ja laitoin kyllä vimpan päälle kaiken. Ai että, pääsispä taas uudemman kerran. Muuten en Halloweenia osaa juhlia, mutta bileet aikuisten kesken on ihan omaa luokkaansa :)

    Oma aika, yhteinen aika, aika ilman lapsia. Ah, autuutta! Jaksaa taas arvostaa arkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Meilläkään ei oo juhlittu Halloweenia, parit naamiaiset on kaveriporukalla pidetty muuten vaan synttäreillä tai pikkujouluissa. Pukeutuminen ja vimpan päälle kaiken miettiminen on kyllä niin huippua!

      Ja todellakin, kyllä sitä tuostakin muutaman tunnin irtiotosta huomasi että vitsit jos tällaista sais säännöllisesti vähän useemmin kuin kerran vuodessa, nii olispa aikamoista piristystä! Ja ihanaa että sai nyt todeta Hilppulankin kestävän jo muitakin ihmisiä. Pitääkin sitten ens viikolla muistella tuota hetken kahdenkeskistä (tosin juhlien keskellä) tuokiota kun Mies on työreissullaan yötä poissa ja joudun olemaan ekaa kertaa yksin lasten kanssa yön. Eipä siinä muuten mutta kun ne yöt, että vain toinen huutaa, on laskettavissa yhden käden sormilla.. Jaiks.

      Poista
  2. Ole hyvä rakas ystävä, oli mukava päästä näpertelemään! Todellakin uusiksi vaan pian, mielellään ennen maaliskuuta ;) niin päästään mekin osallistumaan. Ja nyt Hilppula meille kylään ja te lähette uudestaan oikeille aikuisten treffeille! :)
    -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks on ne pikkujoulut jo sentään sovittu ja saa niitä ootella! Vedetäänkö naamiasteemalla niin saan tälläytyä iltapukuun.. :D

      Poista
  3. Oi mäkin oon miettiny aina välillä että pitäiskö ihan muutenvaan kiskasta hääouku päälle ihan vähäksi aikaa edes :D ja vaikkei tunnelma ehkä ole käsin kosketeltavissa kuvista niin kateeksi silti käy, on sen verran hienosti panostettu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me otetiin muuten meidän 1v hääpäivänä kuvia hääpuvuissa, mahduin! Vaikka olin ihan Nöppösen alkuraskaudessa silloin. Miehellä oli ihan normipuku kun häihin me vuokrattiin sille eri puku, mut mulla oli ihan häämekkoni ja kimppukin, koska mies oli yllättänyt hääpäivälahjaks. Ja sit oli Uggit jalassa, heh :D Meillä oli siis talvihäät, helmikuussa. Ihana oli laittaa uudestaan mekko ja kuvailla lumessa, vaikka en sitten tiiä oliko se jotenkin outoo :D

      Poista
    2. Heh me jännättiin vihkipäivänä että meneekö vetskari kiinni vai ei :D nyt kai pitäis jännätä että pysyykö puku päällä ilman pömppistä :D

      Poista
    3. Mulla se on niin päin että häihin laihdutin 7kg, sittemmin on muutama kilo tullut ja lasten myötä varsinkin vartalon muoto on muuttunut. Mutta toisaalta mun mekossa on nyöritys selässä, joten sitä voi säätää itse jonkin verran niin luultavasti vieläkin mahtuisin siihen :D valanuusintaa odotellessa..

      Poista

Kiitos kommentistasi!