Seitsemän ihanaa



Eilen meni 12 tuntia ihan hujauksessa, kun päästiin meidän huipulla tyttöporukalla viettämään pikkujouluja. Minusta on ihan mahtavaa, että vaikka osan kanssa nähdäänkin aika harvoin (ja varsinkin koko porukalla), juttu jatkuu luontevana aina siitä mihin se on jäänyt. Halataan ja vaihdetaan kuulumiset, muistellaan vanhat hauskat jutut. Väliin jäävät kuukaudet eivät loitonna meitä, vaan yhdessä on aina yhtä hulvatonta ja jälleennäkemisen riemu on valtava. Me kokoonnutaan jonkun luo ja vaan jutellaan, nauretaan ja syödään ihan hulluna, eikä muuta tarvita mahtavaan iltaan. Kuitenkin myös lohduttaminen ja olkapään tarjoaminen on luontevaa. Yhdessä voi myös itkeä. Ihanat ystävät, vahvat naiset. Olette niin tärkeitä.

Eilen meillä oli oma Pizza Rax -buffet, tilattiin viisi pizzaa ja tarjolla oli salaattia jokaiseen makuun. Oli muuten ihan loistoidea! Lisäksi oli naposteltavaksi mm. juustosarvia, sipsiä ja dippejä, karkkia, karpalo-ruiskeksejä levitteillä (törkeen hyviä!) ja vadelma-suklaaraakakakkua. Piparitaikina ja paistinpannun kokoinen suklaakeksi jäivät paistamatta, hups kun unohtui yleisen kälinän lomassa. Glögiä olisi ollut kellari täynnä, mutta me pikkujouluilijat unohdettiin kaikki jouluinen. :D No hauskaa oli ja maha täynnä silti. Tällä kertaa meillä oli myös poikkeuksellisesti ohjelmanumero, nimittäin Foreverin esittelijä piti meille käsi- ja jalkahemmottelut sekä kertoi Aloe Vera -tuotteista.





Meitä on kahdeksan erilaista persoonaa, ja se erilaisuus on aina ollut rikkaus. Eilenkin katsoin meitä pöydän ääressä ja mietin, miten onnekas olen. Kahdeksan erilaista tarinaa, mutta jotenkin me ollaan pysytty nämä vuodet yhdessä. Toisiamme tukien, ja ehdottomasti naurattaen.

On sellainen taivaanrannanmaalari, jonka kanssa ystävystyin jo esikoulussa. Hänellä on maailman levein hymy ja meidän historiaan mahtuu paljon hauskoja muistoja, ollaanhan me oltu ystäviä jo 19 vuotta. Sitten on sellainen ala-asteelta matkaan tarttunut lämmin ja herkkä tyyppi, jolla on ihan loistava huumorintaju. Hänen jos jonkun pitäisi kirjottaa blogia, saisi muutkin nauraa hänen jutuilleen. On sellainen iloinen ystävä, joka selittää käsillään ja halaa lujasti. Aurinkoinen tyyppi, josta ei voi olla tykkäämättä. Sitten on sellainen äitihahmo, jolla on mahtavat jutut ja jota näkee ihan liian harvoin pidemmän välimatkan takia. Monet kerrat on kikateltu yhdessä ja hänelle voi kertoa mitä vain. Sitten on myös sellainen hassu tyttö, joka hihittää yliäänitaajuuksilla, paljon. Ahkera jalat maassa -tyyppi jolta ei puutu luonnetta, me vaihdellaan tsemppaavia viestejä pikkulapsiarjesta. Sitten on sellainen, jonka nauru on ehkä maailman hauskin (ja kovaäänisin!) ja joka aiheuttaa kuulijoissa 100% varmuudella totaalisen repeämisen. (Vitsit sitä naurua kuulisi mielellään useamminkin, on nimittäin ehkä maailman paras piristysruiske!) Empaattinen ystävä ja hulvatonta seuraa, jolta ei juttu (ja se nauru) lopu kesken. Sitten on mun (melkein kuin)sisko, sellainen lämmin huolehtija ja kuuntelija. Ajattelee kaikista ja kaikesta positiivisesti, yksinkertaisesti hyvä ja valoisa ihminen. Kaikki ystävät niin kauniita, sisäisesti ja ulkoisesti.

Kyllä, Sindin luota löytyy alakerran takkahuoneesta baari.

Aloe Vera -juoma ei vissiin maistunut Sindille, muah :D




Kiitos siis ystävät rakkaat että olette olemassa. Toivon että jatkossakin meidän mahtiryhmä pysyy yhdessä, vaikka elämät vievätkin eri suuntiin. Te olette voimavara, ja eilinen oli jälleen aivan mahtavan piristävä ja vatsalihaksia treenaava ilta. Kiitos rakkaat. <3



Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!