Jouluapua - ja itselle hyvää mieltä



Tässä eräänä iltana selailin blogeja, kun silmiini sattui Hoitolaukkuelämää -blogin juttu Jouluavusta: Postaus herätti mielenkiinnon, joten aloin oitis tutkimaan tätä Facebookin ryhmää tarkemmin. Ja sille tielleni jäin piiiitkäksi aikaa lukemaan kyyneleet silmissä erilaisten perheiden vaatimattomia avunpyyntöjä. Heräsi valtava myötätunto ja halu auttaa kaikkia, mutta myös häpeä omista ”murheista”, jotka tuntuivat yhtäkkiä melko pieniltä. 

Päätös oli helppo. Tänä jouluna haluan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Meillä on (pieneen) lahjoittamiseen taloudellinen mahdollisuus, vaikka emme itsekään varsinaisesti rahassa kieri yhdellä palkalla ja yhdellä kotihoidontuella. Kuitenkaan muutamat kympit eivät meidän taloutta totaalisesti kaada, mutta voivat olla oikeasti iso apu jollekin perheelle. Otin yhteyttä Jouluavun ylläpitoon ja sain heiltä yhden perheen yhteystiedot kotipaikkakunnaltani. Laitoin heti perheen äidille viestiä, ja hän kiitollisena vastasi avun tulevan todella tarpeeseen. Perjantaina vien sitten heille S-ryhmän lahjakortin ja joulukukan.

Mieskin ehdotti, että ensi vuoden budjettiin voidaan laskea lahjoitukset hyväntekeväisyyteen. Ajattelin ensin kuukausilahjoitusta esim. Unicefille, tai sitten vuoden ajan vaikka säästää ja sijoittaa rahaa ja sitten lahjoittaa suoraan jollekin tarvitsevalle, vaikka juuri tämän Jouluavun kautta. Tästä tulee vaan niin hyvä mieli itsellekin! Eihän se meidän apu mitään valtavaa ole, mutta onhan se edes jotain. Hankala vaan päättää kohde, mun ainakin tekisi mieli tukea kaikkea mahdollista.

Tietenkään ei voi tietää että mun tukema perhe todella tarvitsee apua, tai etteivät he käytä lahjakorttia esim. tupakkaan ja alkoholiin. Mutta haluan uskoa ihmisiin sen verran, etten jätä auttamatta koska joku voi joskus huijata tässäkin asiassa. Lisäksi uskon, että ihminen joka antaa omat yhteystietonsa kaikkien saataville ja lahjoituksen voi halutessaan viedä henkilökohtaisesti paikalle (kuten minäkin teen), ei heppoisista syistä hae apua omilla kasvoillaan. Niin pessimisti en halua olla, että näkisin kaikissa ilmoituksissa huijareita jotka oikeasti sytyttävät röökinsä vitosen seteleillä ja kiskovat jallupullon illassa.

Olen ihan koukuttunut noiden ilmoitusten lukemiseen, ihmiset ovat nimittäin oikeasti todella anteliaita! Uskoni ihmisyyteen ja hyvään tahtoon on palannut. Toivon että meidän pieni panostus auttaa tuota yhtä perhettä, itse ainakin saan hyvän joulumielen. 



4 kommenttia

  1. Voooi vitsit, ihana olet!! <3 Tuli itsellenikin jotenkin hyvä mieli tästä! Sulla on suuri sydän <3

    Kuule beibe, mun blogissa sua odottaa haaste, käypä kurkkimassa ;) Ja hyvää joulunodotusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks, mitä mää keksin siihen :D Mut hei kiitos, eka haaste! Pitää toteuttaa kunhan ehdin :)

      Poista
  2. Hei! Itse olin osallistumassa myös jouluapuun.. Olin jo hyvissä ajoin liikkeellä. Otin yhteyttä erääseen apua tarvitsevaan henkilöön joka tarvitse vähän kaikenlaista. Lupasin auttaa rahallisesti ja lahjoilla. Ehdotin tapaamista, mutta hänellä oli kokoajan jotain muuta. Viimeiseksi ehdotin, että laittaisin tilisiirron hänelle jos tilanne on se, että ei millään ehdi eikä mikään aika sovi. No se ei myöskään käynyt, koska sossulta tulevat tulot laskisivat muuten. H'än siis ehdotti, että laittaisin avustuksen hänen äidin tilille. En laittanut, ehdotin vielä että voin ihan kotiovelle tuoda avustuksen, ei se myöskään käynyt, koska ovikoodia ei saa jaella tuntemattomille eikä hän voinut sitä rapun edestä tulla hakemaan. Kyllä sieltä valitettavasti näköjään huijareitakin siis löytyy.. Sitä paitsi eikai nyt pariakymppiä tuloksi lasketa? Anteeksi avautuminen halusin vaan kertoa mitä' minulle kävi. Ajatus on kaunis, mutta surullista että sinne mahtuu myös tollasia urpoja joukkoon jotka huijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa kyllä ollut ihan ihme meininkiä! Siis tosi outoa. Ja on kyllä tympeetä tuollainen, menee vähän maku auttamisesta kun siellä on sitten jotain epämääräistäkin porukkaa mukana.. Pisteet sulle että oot noin pitkälle kuitenkin yrittäny! Moni ois heittäny varmaan jo ensimmäiseen hankaluuteen hanskat tiskiin. Ja en usko että joku parikymppiä kaatais sossun tuet.. Ikävä että siellä on tällaisiakin tapauksia, ajatus on tosiaan kaunis mutta ei ihan joka kohdassa toteudu niin kuin pitäisi. Mun apua tarvitseva vaikutti kyllä tosi aidolta, keitti kahvitkin mulle kiitokseksi ja juteltiin hyvä tovi. Harmi että sulla oli tuollainen kokemus :/

      Poista

Kiitos kommentistasi!