Viikon saldo, silmäpusseja ja 22 000 kuvaa



Tässä viikon sisään en ole ehtinyt lainkaan kirjoittaa tänne mitään, vaikka olen istunut joka ilta tietokoneella vähintään 4-5 tuntia silmät ristissä. Plus mitä päivisin on ehtinyt koneelle kyyhöttämään. Ja mitäkö olen tehnyt? Selannut läpi vuoden kuvat, valinnut sieltä viidelle eri saajalle sopivat ja alkanut väkertää Ifolorin kuvakirjoja joululahjoiksi. Voi kuulkaa että on muuten homma katsoa 22 000 kuvaa ja valita sieltä parhaat. Ja kyllä, näköjään vuoden aikana kuvia on tullut noin 22 000. Järjetön määrä! Pitäsi ehkä opetella poistamaan saman tien epäonnistuneet yksilöt, hups. Kuvia on valittu esim. mun porukoiden kirjaan melkein 1000 kappaletta. Tietenkään ne eivät kaikki päädy itse kirjaan, tulisi aika iso ja kallis kirja(sarja) nimittäin. Mutta valintavaiheessa otan kuitenkin kaikki jotka vähänkin sykähdyttää, karsin sitten siinä kirjan edetessä ja kun näkee mitä laittaa minnekin.

Tämä on kuudes vuosi kun teen kuvakirjoja joululahjoiksi. Teen joka vuosi mun ja Miehen porukoille (heille tein myös hääkuvista kirjan), mun isoveljelle ja Miehen siskolle sekä nyt kolmatta kertaa Millalle. Nämä on kyllä ihania lahjoja, ja ainakin näissä on ajatusta ja nähty vaivaa! Mutta on kyllä iso työ, varsinkin kun en tietenkään voi aloittaa yhtään aikaisemmin kuin alle kaksi viikkoa siitä kun kirjat on viimeistään tilattava, että ehtivät jouluksi, heh. Olisi ihana tehdä joskus itsellekin näitä, koska meillähän ei ole siis yhtään kuvakirjaa (paitsi hääkuvista, mutta siis näitä vuoden kuvia). Lasten vauvakuvat yms. ovat koneen syövereissä siellä kymmenien tuhansien kuvien joukossa, ei tule paljon kateltua. Itse tykkäsin lapsena katsella perhealbumeja, harmittaa että meillä ei ole mitään paperiversiona tai kirjana. En ole vielä jaksanut siihen ryhtyä, olen aina niin loppu tämän lahjarevohkan jälkeen haha :D 


Kuvien tiirailun lisäksi viikkoon on mahtunut alkuviikon horror-yö kun Mies oli työreissullaan ja minä lasten kanssa yksin kotona. Hilppula huusi pari tuntia, kahteen yöllä ja Nöppönen oli huutanut tiensä meidän sänkyyn jo aikaisemmin. Usko meinasi kyllä silloin loppua ja epätoivo iskeä. Lopulta sitä on niin ylivirittynyt ja koko ajan odottaa että kohta pitää taas herätä, että minä en enää edes saa unta vaikka olisin aivan loppu. No, selvittiin siitä. Silmäpussit roikkuu polvissa ja näyttää kuin mulle olis hakattu mustat silmänaluset mutta noh. Kuvakirjatkin on tehtävä, joten aikaisin nukkumaan meneminen ei ole ollut mahdollista.

Torstaina kävin myös katsomassa Millan tanssiesityksen, siellä hän heilui mahansa kanssa. Kaikilla oli hauskaa ja ryhmähenki oli aika loistavan oloinen. Alkoi ihan omaakin tanssijalkaa vipattaa, pitäisi kyllä selvitä sinne Fressin Bodyjamiin joskus! Ihana Milla, olen ylpeä sinusta. <3


Eilen käytiin miehen mummon luona syömässä pikkujouluruokia ja koristeltiin Nöppösen huoneeseen pikkuinen (teko)joulukuusi. Tänään yllätin Miehen meksikolaisen ravintolan ihanalla brunssilla, kahdestaan päästiin! Anoppi vahti lapsia, vitsit oon niin fiiliksissä kun Hilppulakin jo pärjää muiden kanssa. Tuntuu vieläkin vähän epätodelliselta että oikeastiko me voidaan joskus mennä jonnekin kahdestaan? Leivottiin myös pipareita, tai minä söin lähinnä taikinaa ja Mies leipoi Nöppösen kanssa. Hyviä kuulemma ovat (itse syön vain taikinana) vaikka hieman ongelmia olikin liian pehmeän taikinan kanssa, kuvista näkeekin miten kauniita niistä tuli… :D


Nyt olen tehnyt kolme kuvakirjaa viidestä, ne isoimmat (meidän molempien porukoille menevät) ovat vielä jäljellä. Hierontaan olisi kyllä tämän rupeaman jälkeen päästävä, mutta sokerin voimalla tässä jumitan vielä muutamat illat. Nyt hommiin! 



Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!