Elämyksiä lapsille: Pakkassirkus (ja kuinkas siinä sitten kävikään)


Tänään oli odotettu päivä, käytiin nimittäin koko porukan voimin katsomassa Pakkassirkusta. Sirkusliput olivat yksi luukku mun joulukalenterissa. En ole ainakaan muistaakseni ikinä ennen ollut sirkuksessa, joten ei oikein tiennyt mitä odottaa. Ehkä kuitenkin enemmän akrobatiaa kuin pellejä ruiskuttamassa vettä toistensa päälle. Ja sitähän se oli, vitsit miten hienoja juttuja siellä nähtiinkään! Tosi taitavia tyyppejä ja erilaisia erityksiä, mukana oli sekä lapsia että aikuisia. 

Niin, teoriassa päivän olisi pitänyt olla erityisen kiva. Koko perheen yhteistä, erikoista tekemistä. Mutta no, senhän tietää miten paljon lapset arvostavat vanhemman vaivannäköä ja suunnittelua. Not. Siinä ei paljon kuulkaa sielu levännyt kun koko esityksen ensimmäisen puolikkaan ajan sai paimentaa Hilppulaa hänen halutessa lattialle, syliin, lattialle, karkuun, syliin, lattialle, toiseen syliin, penkkien alle… Sieltä hän muuten imuroi popcornejakin meidän penkkien alta, kiva. Oli aika mahdotonta, en odottanut että homma kävisi noin hankalaksi. Hilppula jaksoi pari kuukautta sitten Ti-Ti Nallen joulukonsertin ihan uskomattoman hienosti, mutta tämä taisi sitten olla hänen mielestään tylsää. Se näkyi ja kuului kyllä melkoisen selvästi. 

Nöppönen ei ollut paljon parempi, hänkin alkoi kyllästyä ja vinkua lattialle, josta sitten hamuili niitä hemmetin poppareita lattialta. Kolmevuotias, ziisös. Hän yritti potkia edessä olevaa penkin selkänojaa ja alkoi huutaa kun en antanut karata. Ihme temppuilua, mulla mennee hermo aika äkkiä tuollaiseen. Luojan kiitos väliaika koitti, ja päästiin pois salista. Olisin halunnut nähdä sirkuksen loppuun asti, oli kuitenkin tosi hienoja esityksiä ja taitavia tyyppejä. Mutta ei kyllä puhettakaan että oltaisi voitu jatkaa loppuun asti, alkoi meininki olla sen verran älytöntä. Kyllä harmitti, ja sen varmaan huomasi joku muukin kun erittäin kärsivällisenä aikuisena tiuskin Nöppöselle pukemistappeluissa… Mieskin totesi kotona että: ”Nöppösellä taitaa olla joku uhmaikä.” No aijaa! Hemmetti. Kaikesta pitää vääntää ja aina saa väninää vastaukseksi. Huoh.

No joo, nyt alan olla rauhoittunut. Oli kyllä semmoinen fiilis, että combattiin olis voinu mielellään mennä raivomätkimään, mutta sitä ei ollut tänä iltana. Niin ostin sitten sipsiä, dippiä ja dumlepussin eilisen filkkarikarkkipussin lisäksi. :D Voi minua…


Tapauksesta ei tullut otettua edes kuvaa sattuneesta (taistelu) syystä. Sekin vielä.





12 kommenttia

  1. Voi teijän päivää... Kuulostaa kieltämättä melko koitokselta! Mutta selvisitte! :) mutta siis tuosta herkuttelusta tunnistan jälleen niin itteäni... Nimim. Eilen leivotut suolaiset tuulihatut ja ihana vaahterasiirappikakku kohta syöty... Hups :P :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuulostaapa leipomukset hyviltä! Ahh suolaiset tuulihatut <3 Mitä teillä oli niissä täytteenä?

      Poista
    2. Täytteenä oli kinkkua, aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa ja ranskankermaa. Sopi kyllä hyvin :)

      Poista
    3. Oi nyt tuli nälkä ja meillä on vaan ruispaloja, nöyyy :D Ja toisaalta vähän sipsien rippeitä, hmmm mitähän sitä ottas.. :D

      Me tehtiin sillon, kun oli se turmiollinen valkosuklaajuustokakku-tapaus, niin tuulihattuja savulohitäytteellä. Joskus aikaisemmin tehtiin kylmäsavulohella ja sekin oli ihanaa (koska kylmäsavulohi ahh <3) mutta nyt tehtiin lämminsavulohella niin pystyi Millakin syömään vaikka on raskaana. Se oli mulle kyllä raskaana ollessa vaikeeta kun ei saanu syyä kylmäsavulohta :D Mutta nyt ostettiin sitten tiskistä lämminsavustettua, niin ei ole vakuumissa ollut. Tuota en ollu ees ite tajunnu sillon raskaana, turhaan kärvistelin senkin kanssa kun olis ees sitä lohta saanu!

      Poista
  2. Voi ei! No näitä tulee. Jälkikäteen tilanne varmasti jo naurattaa, vaikka silloin ei varmasti siltä tuntunutkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sillon ei tuntunu, kyllä sillon vaan kyrsi ja kovaa :D Mutta nyt toisaalta jälkeenpäin kun miettii niin kyllä siellä on takana/vieressäolijat varmaan taas kahtonu kun meidän perhe säätää.. Koko ajan syliin ja lattialle nostelua, paidasta kiinni pitämistä ettei lapsi karkaa ja lopulta siellä penkkien alla rymyämistä.. Voi elämä että oltiin aika rauhallinen yleisö :D Parka Nöppönen ei ihan tajunnu että se oli se sirkus mitä tultiin kahtomaan, hän kyseli monta kertaa esitysten aikana että milloin se sirkus tulee :D

      Poista
  3. Voi ei! Voin sieluni silmin nähdä tilanteen.. Kadehdin niitä äitejä jotka osaavat olla itse tyyneys, itsellä kun kiehuu aika nopeasti nollasta sataan.. Ihan niinkuin tuolla uhmiksella (joka meillä alkoi,1,5veenä, eikä loppua näy..) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minäkin, en tajua kun jotkut on vaan aina niin rauhallisia ja jaksaa selittää asiat miljoonannen kerran lapselle. Siis minulle ei oo kyllä kärsivällisyyttä annettu, ai että rasittaa ihteenikin tämä pinnan jatkuva kireys. Ja niin näkyy olevan saman mittainen pinna noilla lapsillakin, että jes.. :D Mutta voi ziisös että tuo kolmeveeuhma on rasittava. Siis jestas! Vaikka meilläkään ei oo kyllä kovin seesteistä aikaa tässä ennenkään näkyny, siihen on varmaan normiuhman lisäks vaikuttanu jatkuvasti katkonaiset ja lyhkäset yöunet. Mutta siis nyt! Kyllä oon ihan helisemässä. Jatkuvasti.

      Poista
  4. Arvaa mitä! Luin tän eilen ennenko menin nukkumaan ja kas kummaa unissani rymistin myöhässä vauvan kanssa saliin ja kompuroin omille istumapaikoille kuulemaan jonkun tylsän puhe-esityksen ja näytöksen loputtua totesin että missasin sitten kaiken akrobatian ja taikatemput ja melkein heti kun olin tullut niin pieni perhe poistui mun vierestä mulla siis oli näköjään teidän vieruspaikat :'D

    Selvästi jäi alitajuntaan kummittelemaan kun en osannut mitään kommentoida vaikka oisin halunnu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhah voi ei :D Hyvin kyllä uniin tarttunu! Mullakin vaikuttaa tosi paljon uniin mitä päivän aikana näkee/kuulee. Aika hauskaa :D

      Poista
  5. No niin.. Kirjoittelin kommenttia muutama tunti sitten ja se Katosi!!:/ pahus.. Kokeilen uudelleen: hienoa ja ihailtavaa, että uskalsitte lähteä! Me ei uskallettaisi. Tosin meillä vaan nuo kaksi sirkuslaista. Ei tulisi mieleenkään edes yrittää noiden kanssa mitään noin hc-ohjelmaa! :D ehkä joskus vielä... Kai jo nyt vähän naurattaa? :) näen niin mielessäni, miten tilanne on edennyt ja minua kyllä hymyilyttää pelkkä ajatuskin.:) ja sirkus on upea taidemuoto!

    -jules

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Mullakin joskus on hävinny tosi pitkiä kommentteja, se on kyllä rasittavaa. Ja joskus jos puhelimella yritän kommentoida niin se koko homma jumittaa eikä teksti tule normaalisti.
      Ja en ehkä suositteliskaan teille vielä sirkusta, ainakaan ite en lähtis pelkästään Hilppulan ikäisen kanssa. Ja Nöppönenki oli vähän siinä rajalla :D No hänellä oli ehkä vaan huono päivä (taas), jos olis ollu pirteempi niin varmaan ois paremmin jaksanu. Mutta Hilppulaa ei kiinnostanu hirveesti, jotenki ajattelin että hyvinhän se siellä Ti-Ti Nallen konsertissakin oli mutta olihan tuo nyt ihan erilainen. Siinä konsertissa oli hirmuinen valoshow ja musiikkia ja jammailua, tuossa sirkuksessa oli ehkä pienelle lapselle tylsempi ohjelma kun ei sitä niin ymmärrä. Minä kyllä tykkäsin hirveesti, sirkus olis hirmu monipuolinen harrastus! Hienon näköstä. Mut ehkä ei vielä noin pienelle uppoo. Valoshow ja laulut oli enempi mieleen :D Mut lähinnähän mekin Nöppösen takia noissa on käyty, eipä sillon kun oli vaan Nöppönen ja hän oli pienempi niin käyty yhtään missään :D
      Nyt jo vähän naurattaa kyllä, oli varmaan aika sirkusta se meidänki meininki siinä :D Ja varmasti ympärillä istuvat ollu ihan helpottuneita kun ei tultu väliajan jälkeen takas enää :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!