Huippu viikko: ystäviä ja elämyksiä



Minulla on tässä viikon sisään viisi (siis viisi!!) iltamenoa. Whaaat? Mies kettuilee että jo on mammalla rientoja ja reivejä, ilman häntä tietenkin. Ja viime lauantainakin ihan repäsin ja join yhden siiderin, johan nyt. (Se on kyllä siis oikeasti jo jotain, koska juon aina vaan pepsiä. Paljon.)

Lauantaina kävin Helenan kanssa syömässä lasten nukkumaanmenon jälkeen ja kyllä sai taas hihitellä taatulle Äitilandia-materiaalille. Helena on kyllä livenä just sellainen, minkä kuvan hänestä on blogia lukemalla saanut tuntematta häntä ennestään, ja heillä todellakin sattuu ja tapahtuu kaikkea. Ja jo juttujen kertomistyyli on niin mainio, että mullahan on välillä melkein tylsä olo vaikka itsekään en ole mikään kaikista hiljaisin höpöttäjä. Oli kyllä hauska ilta ja ruoka oli hyvvää, mietin vaan että minkähän takia en osaa tilata edes siideriä järkevästi? Kun tarjoilija kysyi että mitäs laitetaan, niin minä alan selittää: ”Äääää en mä tiiä kun en oikeestaan tykkää alkoholista mutta voishan sitä nyt jotain ottaa kun on kuitenki lähteny…” Jep. Ja käytin sanoja ”Yllätä minut”. Se oli taas niitä hetkiä joista Mies sanoisi minun flirttailevan, en käsitä miks mun käyttäytyminen vaikuttaa siltä kun alan paniikissa höpöttää. Se on kuulemma mun tyyli. :D


Ai mikä pituusero? :D





No okei se ei ollut varsinaisesti iltameno kun tiistaina kävin kattomassa ihania tanssiesityksiä, kerkesin kuitenkin nukutushommiin kotiin. Mies vain kettuili mun täydestä seurapiirikalenterista (not) ja iltariennoista, muah. Tanssit oli ihania ja muutama ystäväkin oli esiintymässä, heillä oli kyllä aivan mieletön ja illan paras (puolueeton mielipide) vamppyyriesitys! Voi että, kyllä ihan herkistyy kun saa olla niin ylpeä ystävistään. Miten taitavia he ovat! Ja hitto niiden sääriä! (Mä oon ihan persjalka.) Kyseessä oli siis erän tanssiseuran näytös, jossa oli tulkittu tuttujen elokuvien musiikkia. Vitsit että myös mahtava esitys kun kaksi lasta olivat ihan mielettömiä sellaisessa Star Wars –esityksessä! Samaiset tyttö ja poika tanssivat myös Titanicin musiikkiin ja itkin Millan kanssa yleisössä. Ihania ja uskomattoman taitavia lapsia.



Miks mä näytän siltä kuin olisin suoraan suihkusta tullu? Milla hehkuu <3



Tänään kävin porukoiden kanssa nauttimassa The Sound of Music –musikaalista. Ja se oli NIIIN HUIPPU! Odotin sitä innolla, kappaleet soi päässä jo viikkoja. Oon katsonut sen elokuvana monta kertaa, nyt tosin on vuosia aikaa edellisestä kerrasta. Tänään tuli heti musikaalin alkaessa fiilis että pakko katsoa se taas! Olen ehkä vähän yksinkertainen, mutta ensimmäisen laulun alkaessa hämmennyin kun se olikin suomeksi. Mulla soi jo päässä the hills are alive… Niin oli kyllä hassua kuulla kaikki kappaleet suomeksi. Mutta oli kyllä ihan tosi hyvä ja tykkäsin paljon, itkin kun se pienin lapsi oli niin ihana ja lauloi ihan yksin suurelle yleisölle niin söpösti. Itki siellä kyllä varmaan moni muukin, ainakin mun äiti. :D Oon aina tykännyt noista kappaleista, ala-asteella meidän musiikkiluokat esitti yhdessä kevätkonsertissa niitä ja se esitys on jäänyt kaikista parhaiten mieleen koko musiikkiluokkien ajalta. Näin jälkeenpäin ajatellen en ole todellakaan edes tiennyt mitä laulan, sillä taisin olla silloin 4. luokalla ja mulla alkoi englanti vasta 5. luokalla. :D Tai sitten olin vitosella, en muista. Mutta silloinkin toki vain vuosi ehditty englantia opiskella. No, kuuntelemalla ne on osannut lausua kuitenkin. Mulla soi edelleen päässä ala-asteella erään sijaisen opettama laulu Sing Sing Saana, joka on täyttä siansaksaa (käsittääkseni). Vieläkin muistan täysin jokaisen säkeistön.



Tälle viikolle mahtuu vielä harvinaista herkkua, tapaan nimittäin ihanan ystävän. Häntä näkee aivan liian harvoin, mutta juttu kyllä jatkuu joka kerta just niin päättömänä kuin ennenkin. Naurattaa jo valmiiksi, muah. Tapaan myös piiiitkästä aikaa jo ala-aste ajoilta jäänyttä ystävää, joka on asunut vuosia ulkomailla. Huippua että hän tulee Suomeen, hän ei ole nähnyt edes Hilppulaa kertaakaan muuten kuin Skypen välityksellä. Ja tajusin just että mun englanti on aika ruosteessa näiden kotiäitivuosien jälkeen, ja se tartteis handlata sitten siinä porukassa. Myös kolmevuotiaan kanssa, kääks!

Mutta on kyllä kiva viikko, ai että! Harvinaista ja outoa että mulla on näin paljon menoja tai kauan sitten sovittuja tapaamisia. Ihanaa, kyllä pysyy mieli virkeenä! Mutta däääm en vieläkään kerkee salille tietenkään kun on näitä menoja niiiin paljon you know, joulun alla alkanut kiiretauko (en voi edes kirjottaa tuota nauramatta, voi minä ja mun tekosyyt vararenkaan kasvatukselle!) jatkuu vielä ainakin tämän viikon… Hups.



P.S. Annoin Miehen lukea tämän ennen julkaisua ja hänen mielipiteensä oli ”tuollaista ihme kälätystä”. Kieltämättä, mutta en nyt pysty muuhun kun vieläkin täpinöin tuosta musikaalista! Suosittelen vahvasti!


4 kommenttia

  1. Ihana! Sun kirjotustyyli kaikkine "kälätyksineen" on huippu, jatka vaan samaan malliin! :) tunnistan myös itteeni tuosta kälätys -tyylistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä puheessa kälättäminen kyllä puskee aika hyvin läpi kirjottamiseenkin :D Varsinkin jos kirjoittaa tällaista ajatusvirtaa eikä mitään mielipidettä. Kiva että uppoo ja sieltä löytyy toinenkin kälättäjä :D

      Poista
  2. Sä oot vaan niin ♥
    Trust me, seura tekee kaltaisekseen! Höpötihöpöti ja höhötykset päälle :'D
    Sun seurassa on parasta se, että saa ja voi olla just oma itsensä, omaat loistavan huumorintajun ja olet oma itsesi kaikkine kälätyksinesi :D kerrassaan ihana ihminen siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Täytyy kyllä sanoa että siellä on tosiaan toinen kälättäjä jolla ei juttu lopu kesken, ahhah kun aina naurattaa teidän toilailut :'D Ja kun te yhessä pariskuntana kerrotte jotain juttua niin hitto se on hauskaa :D Ihana sinä <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!