Koukussa, iloinen ja vihdoin liikkeellä



Voi teitä mammabloggaajia, minkä teitte. Saitte minutkin koukutettua ja iltani äksönit sinetöityä. Eihän tässä ole joutanut edes mitään kirjoittamaan, kun iltaisin on pitänyt vain tuijottaa Downton Abbeyta Netflixistä. Luin niin monesta blogista kehuja tästä, että pakkohan minunkin oli laumasieluna tsekata kyseinen sarja. No olisihan se pitänyt tietää että nyt ei saa sitten silmiään irti iPadin ruudusta ja Crawleyt tulee uniin asti. Niin koukuttava sarja! Ja tämän jälkeen tekee mieli katsoa taas kerran Ylpeys ja ennakkoluulo (ja kuolata sen ainoan ja oikean Mr. Darcyn eli Colin Firthin perään). Siis brittiaksentti! Niin paras. 


Rauhallinen lounas Downton Abbeyn parissa, ahh. Miten mä en osaa laittaa tortillaan ikinä yhtään vähemmän täytettä :D



Viikonloppuna ehdin kuitenkin tehdä muutakin kuin tuijottaa ruutua, Nöppösellä alkoi nimittäin satubaletin kevätkausi lauantaina ja kävin piiiiiitkästä aikaa salilla sillä välin. Lähti muuten lauantai-aamu himppasen energisemmin käyntiin kuin viikkoihin! Tanssin ja salin jälkeen kävin Nöppösen kanssa kaupassa. En voi käsittää miten aina menee niin paljon rahaa ruokakauppaan. Siis oikeasti. Mitä muut ihmiset syö? Meidän ruokakauppalaskulla luulisi että tässä taloudessa syödään viiriäisen munia… Mutta niiden sijaan tehtiin kuitenkin ihan pizzaa, pitkästä aikaa itse. Miehen serkku perheineen tuli meille käymään ja olipas kyllä mukavaa kun Nöppönen leikki niin innoissaan heidän tyttönsä kanssa. Hilppula ei oikein meinannut pysyä vauhdissa mukana, parka. Ihanaa kun lapsilla on paljon ikäisiään serkkuja, heitä on yhteensä yhdeksän serkkua/pikkuserkkua. Tytöillä oli hyvät leikit, kuvastakin huomaa että muutamat lelut piti lattialle levitellä... Tosi kiva päivä oli, kiitos vaan seurasta ja pian uusiksi!


Kevyt kaaos leikkihuoneessa
 

Sunnuntaina sain nukkua pitkään, kiitos muru. <3 Mies ja lapset tuli herättämään minut puoli yhdentoista aikaan laulamalla ”Huomenta sormet, huomenta vaan…” soivan laulukirjan kanssa. Ai että oli hyvän mielen herätys! Siinä vähän aikaan pötköteltiin kaikki yhdessä kasassa meidän sängyssä ja naureskeltiin, kunnes Hilppula päätti mätkästä minua naamaan painavalla vesipullolla. Ai jumaleissön että muuten sattui, ja tuli niin puskista että yllätys ja äkillinen kipu saivat minut ihan itkemään. En kyllä tiedä mikä ihme minuun iski silloin, kun itku ei vain meinannut loppua. Teki vaan mieli parkua, en tajua. :D Kävin sitten ulisemassa itsekseni kylppärissä, mutta sitten oli kaikki hyvin. Hmm hormonit tai jotain..? No, selvisin ihme kohtauksestani ja saatiin Miehen toinen serkku vieraaksi. Syötiin tortilloja ja miehet maistelivat pari erikoisolutta mun naureskellessa heidän arvioinneilleen (opin mm. että vaahtorenkaita tulee jäädä lasiin tietty määrä, sekä kaikkea muuta yhtä tähdellistä). Itse en voi sietää edes oluen hajua, uhh. Noup. Mä juon pepsiä. Mutta oli kyllä huippua jutella M:n kanssa pitkästä aikaa, harmi kun he asuvat niin kaukana että nähdään harvoin. Onneksi kuitenkin huomenna nähdään vielä koko hänen perhettään ennen kuin he lähtevät ajelemaan kotiinsa lasten uniaikaan.

Nöppönen sai kippistellä tylsästi vedellä, parka.




Sunnuntai-iltana kävin myös combatissa raivomätkimässä eka kertaa sitten marraskuun, oli aika tärisevät raajat sen jälkeen. Tässä on nyt joulu(kuun, kröhöm)tauko ollut piiitkähkö, ei oo vaan jaksanu lähtee. Mä oon just niin saamaton ja laiska että keksin kyllä kaikki maailman tekosyyt kotiin jäämiseen ja sohvalla makaamiseen. On pimmeetä, kylymä, pakkasta niin auto kerkee jäätyä Fressin pihaan, vois kirjotella tänne, tai kattoo sarjoja Miehen kanssa… Ja ennen kaikkea maata lahnana sohvalla vain käden tehdessä jatkuvaa liikettä suun ja nami/sipsikulhon välillä. Jep. Siksi olikin niin huippua, kun tajusin että ei vitsit mullahan asuu tässä samassa talossa huipputyyppi joka myös käy (tai pitäisi käydä ;D) Fressillä. Molemmat saadaan potkittua toisiimme vauhtia eikä kehtaa sitten perua on kun on toisen kanssa sopinut. Ja päästään samalla kyydillä niin on kyllä aika win-win tilanne etten sanois! Käytiin siis H:n kanssa (joka on muuten ihan samanlainen kälättäjä kuin minä, niin huippua kun meillä vaan juttua riittää!) hikoilemassa combatissa, on se vaan ihan eri meininki mennä kaverin kanssa. Voi Helena kun menit riehumaan sen olkapääsi sijoiltaan! Tämähän on käytännössä sun syytä että mäkään en ole liikkunut. :D Onneksi kohta taitaa sinunkin treenitauko olla ohi ja mulla on toinenkin tsemppari potkimaan tätä ahteria liikkeelle, jes! Nyt onkin jokainen lihas sopivasti aivan törkeen kipeänä, ei meinaa saada edes paitaa pois päältä…

Tänään olenkin päivällä vain siivonnut (vaihteeksi, mikä on tämä mun neuroosi kun pitää maanisena jynssätä koko ajan?) ja laulellut Hilppulan kanssa (ja jatkanut Nöppösen kanssa kun hän tuli päiväkodista) tuosta soivasta laulukirjasta. Siinä on muuten paljon käytössä ollut joululahja, ihan joka päivä sen kanssa lauletaan. Paljon. Nöppönen haluaa yleensä ”Työnnän pullat uuniin” (Leipuri Hiiva), ”Piili pieni pyölii”, ”Pupulussikat” (Pienet sammakot), ”Pääpänen istu poovella” (Kärpänen istui polvella) tai ”Ovalan pesä” (Oravan pesä). Monia muitakin, ihmeen hyvin hän on alkanut nopeasti muistaa noita. Hilppula on vielä enemmän innoissaan kirjasta, hän haluaa koko ajan soittaa kappaleita ja hytkyy mukana kun laulan. Hän myös sanoo ensimmäisen sanansa ”Tiia” eli kirja, kun osoittaa vaativasti hyllystä joko tätä laulukirjaa tai sitten sellaista pientä Vaukirjan päiväkotikirjaa, joka on toinen suosikki. Äitiä tai isiä hän ei edes yritä sanoa, mutta kirja tulee kyllä oikein käskevästi. :D Hän myös haukkuu kun tarkoittaa koiraa ja esim. keinutuolissa hokee aina ”tiittaa, tiittaa” (kiikkaa, kiikkaa) sekä ”ihhaa, ihhahhaa”. Voi meidän pieni heppatyttö, äidin sydäntä lämmittää. <3
Häpeäkseni myönnän, että vasta tänään saatiin illalla otettua joulukuusi pois. Alkoihan tuo jo karista, hups. Sain jopa aikaiseksi irrottaa tonttujen kuvat seiniltä ja ikkunoista. Joulukoristelaatikot on kyllä edelleen pianon vieressä, ja siinä kai nuo ovat vielä juhannuksenakin… Onhan parvekekin täynnä pahvilaatikoita joululta sekä tyhjiä (pepsi)pulloja. :D



Kuusen pätkiminen meneillään. Siellä se odottanee sitten parvekkeella laatikossa ihan tovin...


 Nyt taidankin tästä jatkaa sitä koukuttavaa ruudun tuijottamista ja ehkä vielä iiihan vähän nappailla viikonlopun nameja. Mutta miettikää, en ostanu viime viikolla herkkuja! Minä! Tosin riivin kaapeista tuskissani jotain jämäsuklaita, mutta en saanu kunnolla karkkia kuin vasta lauantaina (ja silloin pussi maksoikin sen 10 euroa, kröhöm). Toki viikolla hain kerran kiinalaista lounaaksi ja perjantaina Mies toi sitä töistä tullessaan, että ei nyt ehkä aivan laihtumaan päässyt. Ja eilen saatettiin syödä sipsipussi. Dääm! Ja tämä oli siis se meidän kärsimysviikko, alotettiin tervellisempi ja vähemmän herkutteleva elämä you know. No hiljaa (todella hiljaa) hyvä tulee!



P.S. Jälleen kälättämistä ja ajatusvirtaa, näiden lukeminen kuulostaa mun puheelta kuulemma. :D




6 kommenttia

  1. Ihanaa, että jonkun muunkin ruokalaskut on pilvissä. Mä en tajua miten muut ihmiset tekee sen. Mun pitäis päästä johonkin kaupassa käynnin kurssille. Kun jotenkin en osaa tinkiäkään ruoan laadusta vaikka tänäänkin syötiin ihan perusruokaa. Tuntuu, että koko ajan saa hakea jotain kaupasta. Arg! Ja tänään tein ison makaronilaatikon, mutta huomisten eväiden jälkeen niin ei siitä enää huomisiltaan mitään jää eli kauppaan ja ruokaa taas. Voe luoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan sama! Koko ajan käydään kaupassa ja aina sinne uppoo ihan hirvee summa. Me syödään niin isoja annoskokojakin että ei yhestä normimakaroonilaatikosta monelle päivälle riitä, dääm. Niin tympeetä se jatkuva kaupassa ravaaminen ja ruuan laitto, ai että kun joku laittas ruuat valmiiks.. Tai ees tekis ruokalistan mulle valmiiks niin säästyis ees siltä miettimiseltä! Aina on samat ruuat, möh.

      Poista
  2. On se ruokakuitti meilläkin aika suuri ja meillä syö toistaseksi 2 aikusta ja soseita 1 puolivuotias, toki ruokasoseet teen ite. Tykkään vielä ostaa kerralla enemmän ettei joka päivä tarvi kalliista lähikaupasta jotain hakea. Saas nähdä mitä tää uutisoitu alennus nyt todella vaikuttaa :D
    Meillä oli, siis silloin kun me oltiin peruskoulussa, ruokalista jääkaapin ovessa, äiti keräs siihen lehdestä sen viikon kouluruoat ja päivälliset ja välipalat keksittiin me lapset :D ei tullut "me syötiin tätäjo koulussa" päiviä eikä me lapsetkaan valitettu ettei jotain haluta syödä kun ite iltiin toivottu :D
    täällä omassa perheessä pitäis kyllä tehdä sama, jis sitten muistais vaikka syödäkin sen lämpösen ruoan ennen ilta ysiä tappeluuden jälkeen kun tajuaa ettei taas oo syöty mitään kokopäivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vähänkö hyvä tuo kouluruokien huomioiminen! Tosi kätevä idea, pitääkin muistaa sitten aikanaan. Hyvä vinkki! :)
      Mekin ostetaan olevinaan kerralla kunnolla, ja ostetaankin siis. Mut silti lähikauppaan menee hirveesti lisää rahaa, on tämä kummallista :D En tajua kun jotkut neli- tai viisikinhenkiset perheet pärjää jollain 500 euron kauppalaskulla kuussa.. Siis miten ahneita me ollaan kun ei kyllä todellakaan, apua :D

      Poista
  3. Mulla on jo valmiina sarja netflixistä valittuna ja aion aloittaa tuijottamisn heti kun äitiysloma alkaa! Sn tietää jo nyt että kun koukutun, niin padi on varmaan mukana puistossakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin padi kulkee mukana hammaspesut yms illalla kun ei malta laskee käsistään sitä :D Ihan kamalaa kun ei malta muuta tehä! Ja sitten kun on kahtonu tuon Downton Abbeyn niin vois kahtoo myös Kahden kerroksen väkeä, joka löytyy vissiin myös Netflixistä.. Apua :D Mut hei, hyviä imetyssarjoja sulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!