Romantiikka ei kuollutkaan pikkulapsiarjessa

Minulla on onni olla naimisissa (ajoittain) kohtuullisen romanttisen Miehen kanssa. Hän toi minulle ensimmäisillä treffeillä ruusun, kokkasi ja leipoi minulle kynttiläillallisen ensimmäisenä ystävänpäivänä, antoi minulle lakkiaislahjaksi 18 valtavaa ruusua, kosi minua juuri täydellisesti, piilotti useita lahjoja ympäri meidän asuntoa toisena ystävänpäivänä ja lista huomionosoituksista jatkuu. Aikamoista, tiedän. Toki nyt viime vuosina, varsinkin lasten jälkeen, on romantiikka ymmärrettävästi hieman kärsinyt ja riitely lisääntynyt samassa tahdissa nousujohteisen stressikäyrän sekä väsymyksen kanssa. Kuitenkin sain elämäni yllätyksen ja kyyneleet silmiin joulukuun alussa, kun minulle valkeni Miehen uusin tapa muistaa minua ja kertoa minulle rakastavansa.

Mies oli marraskuiselta työmatkaltaan raahannut junassa mukanaan metallisen (noin 50x70cm) kehikon, johon hän laittoi 24 kirjekuorta. Jokaisessa kuoressa oli itse askarrellulla lapulla (Millan miestä lainatakseni: Jos käyttää kuviosaksia niin se jos mikä on rakkautta!) vihje siitä, mikä päivän yllätys on. Sähköpostilla tuli vihje siitä, missä kotonamme yllätys sijaitsee. Siis ajatelkaa mikä homma on ollut tehdä kaikki tuo! Miettiä kaikki valmiiksi etukäteen ja askarrella laput salaa minulta. Ihan käsittämätöntä, todellakin arvostan.




Ensimmäinen sähköposti oli tällainen, lienee turha sanoa että itkin itseni kärpässienen näköiseksi:



Huomenta rakas! <3 
"Miksi tyytyä yhteen kun voi saada kaksikymmentäneljä?" ajattelin Tampereen rautatieasemalla tiistaina 11.11.2014 noin klo 15.45. Lähdin siltä seisomalta takaisin kohti pientä ostoskeskusta, jonka läpi olin äsken kävellyt. Ohikulkiessani olin pysähtynyt lahjatavarakaupan ikkunaan katsomaan rautalangasta ja kirjekuorista väsättyä joulukalenterihässäkkää. Pidin sitä hienona, mutta tuossa vaiheessa en tiennyt että tarvitsen juuri tuollaista. Siitä se ajatus sitten lähti. Ajatus kypsyi seuraavan 15 minuutin aikana ja kohta huomasin olevani jälleen lahjatavarakaupassa kauppoja hieromassa.
Halusin antaa yhden paskan lahjan sijaan kaksikymmentäneljä lahjaa, joista osa on enemmän ja osa vähemmän paskoja. Ajan kanssa oli hieman ongelmia tässä projektissa enkä ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ehkä tulevina vuosina sitten paremmin ;)
Äläkä viiltele ranteita vielä, ei ne kaikki lahjat ollu hirmu kalliita.
Ajatuksena joulukalenterissa on se, että jokainen kirjekuori sisältää pienen vihjeen siitä mistä lahjasta on kyse. Lähetän joka aamu sähköpostilla vihjeen siitä, missä lahja sijaitsee. Vihjeet oli tarkoitus sisällyttää kirjekuorien sisälle, mutta koska jonkun mielestä oli niin ihmeellistä viettää aikaa yliopistolla, niin se jäi tekemättä. Pidä kirjekuoret ehjänä, niin niitä voi käyttää seuraavanakin vuosina.
 
Ei kai tässä muuta evästystä tarvita. Hyvää joulunodotusta rakas sekä iloisia ja vähemmän iloisia hetkiä joulukalenterin kanssa <3

Sinua ikuisesti rakastaen,

*****
Ps. Muista tytöille joulukalenterin luukku!



Siis apua. Kalenterista sain mm. kolme minulle juuri ajankohtaista kirjaa, ihanat kettukorvikset Etsystä (ketut on niiiin mun juttu!), namipussin Filmtownista, tuoksukynttilöitä ja merinovillasukat. Jotkut yllätykset olivat myös tekemistä, esim. sirkusliput koko perheelle (tulossa tässä tammikuussa), piparinleivontaa yhdessä (sinä päivänä oli lasten joulusukassa piparimuotit), kauneimmat joululaulut (Mies ei oikein kirkosta innostu, mutta tiesi minun haluavan laulamaan) ja keväälle sijoittuva brunssikurssi (!) yhdessä Miehen kanssa. Yhtenä päivänä oli myös nippu itse tehtyjä lahjakortteja, eikä mikään pikku homma ollut niitäkään piilottaa! Lahjakortit löytyivät nimittäin tyhjästä tomaattimurskatölkistä, jonka Mies oli avannut pohjasta jättäen näin oikean aukaisun minulle. Siis oikeesti! Kieltämättä vähän huono omatunto että minä annoin Miehelle lahjaksi vain ne uudet rintaliivit itselleni, heh. Viimeinen luukku oli se varsinainen joululahja josta jo mainitsinkin, Kalevalan Tintti -riipus. Eniten itkin kuitenkin 23. luukun kohdalla, siinä kyllä hanat aukesivat. Se oli laatikko, jossa on 12 kirjekuorta, joissa jokaisessa lukee kuukauden nimi. Jokainen kirjekuori edustaa ennalta suunniteltuja treffejä, joilla me käydään siis joka kuukausi. Kuoreen on tarkoitus kerätä muistoja (oon muistolaatikoiden fani, mutta siis voi muru!) jokaisilta treffeiltä. Ihana, ihana Mies.

Meillä on riitamme ja rasittavat tappelut samoista asioista uudelleen ja uudelleen. Toisen naama ärsyttää ajoittain ja tiuskimme turhista. Tämä rasittava ja erittäin vähäuninen pikkulapsiarki kyllästyttää ja puuduttaa välillä. Silti edelleen molemmat tiedämme että tässä tämä elämä on, tuon ihmisen kanssa. Perillä-blogin Anu kirjoittikin erittäin hyvän tekstin parisuhteesta, olen kyllä niin samaa mieltä. Töitä on tehtävä ja päätös pysyä yhdessä on oltava yhteinen tahtotila. En voi sanoa, että me ei koskaan erota (vaikka 20-vuotiaana naimisiin mennessäni tietenkin niin ajattelin). Mutta sen voin sanoa, että ero ei varmasti olisi heppoinen ”ei vaan enää huvita” –päätös ilman taistelua. Ja työtä on todellakin alettu tehdä suhteen eheyttämiseksi tässä keskellä uuvuttavaa pikkulapsiaikaa, jolloin puoliso helposti unohtuu. Mies varsinkin, kuten tästä kalenteriyllätyksestäkin huomaa. 

Aina välillä sitä herää tästä sumusta huomaamaan, miten hemmetin hyvin asiat meillä lopulta ovat. Rakas perhe ja Mies, joka arvostaa ja näyttää tunteensa. Voi muru. <3



P.S. Uutena vuotena Mies ei ollut illalla mukana juhlimassa, vaan kotona lasten unta valvomassa. Millan luona porukan muut miehet juttelivat tästä mun joulukalenterista, ja he totesivat että Mies on nyt rikkonut tässä jotain kirjoittamatonta sääntöä kun on antanut liian hyvän lahjan. Niin hyvän, että muut miehet näyttää sitten huonommilta normaaleine lahjoineen. No, minä en valita! Muah.

Mies muuten ehdotti tälle tekstille (Anun postauksen hengessä) otsikkoa Minun parisuhteeni  salaisuus: Mies. :D




14 kommenttia

  1. Aivan ihana lahja ja idea!! :)♡
    Omistan yhden maailman epäromanttisimmista miehistä (silti se rakas on!!) ja tämän postauksen innoittamana kysyin voisko sekin olla joskus romanttinen. Vastaus oli, että ei. Siinä ku ottaa housut pois on kuulema tarpeeksi romantiikkaa :D että ääripää täällä hei! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhah mikä vastaus :'D Mä luulen että tuo olis hyvinkin yleinen vastaus miehillä ylipäätään, ja toimiihan se munkin Miehelle kieltämättä :D Ehkä hän nyt vaan yrittää vähän enemmän kun on ollut raskaita aikoja takana, ja tästä kun taas parisuhde elpyy niin palaudutaan normaalimpaan. Mutta toivon että hyvinäkin aikoina muistaa arvostaa sitä toista yhtä lailla eikä ottaa itsestään selvänä, niinhän se pitäs olla :)

      Poista
  2. Melkoisen hienoja juttuja, täällä ei kyllä kumpikaan yltäisi moiseen! Ja kiitos linkkauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täälläkään taitais tää toinen puoli yltää :D Mutta niinhän se mies ehdotti tuon otsikonkin, että meillä se parisuhteen salaisuus on Mies.. :D Ja se sun teksti oli tosi hyvä!

      Poista
  3. Voi apua, miten ihana lahja <3! (Pakko tosin myöntää, että kateus vähän iski: me kun ei oikeasti lahjottu kumpikaan toisiamme tänäkään jouluna millään tavalla...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kyllä monesti ollu jotain vähän erikoisempaa, ainakin toisella. Mutta ei nyt ihan tässä määrin todellakaan. Mies on kyllä kunnostautunu lahjojen antamisessa, se täytyy todeta. Itse taas en niinkään, joku vuosi kyllä tein hänelle itse sarjakuvakirjan tulostamalla (HS:n sivuilta) ja liimaamalla tyhjään kirjaan Fingerporeja. Se oli kiva ja tykätty lahja ja oli kiva kirjotella sinne kaikkee omiakin juttuja väliin. Jonain vuonna sain vähän vastaavan itse tehdyn kirjan Mieheltä ehkä vuosipäivälahjaksi.

      Lahjat ja romanttisuus on ihania, mutta tärkeintä on kuitenkin se että arki toimii ja arki on kivaa toisen kanssa. Koska sitähän se elämä enimmäkseen on :)

      Poista
  4. Vautsi, kuulostaa kuin tuollaista voisi tapahtua vain jossain elokuvassa tai kirjassa..! <3 Olet kyllä onnekas nainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta! Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty kun tuon ekan luukun avasin ja löysin itse askarrellun lappusen, ja sitten tuli vielä noin ihana sähköposti. Tuli ihan puskista :D Ja tiedän että olen onnekas, on se muru aika ihana <3 Kiitos!

      Poista
  5. Samaa sanosin ku Miia: Onnekas olet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tiedän :) Pitäis itekin kai kunnostautua tässä puolison huomioimisessa ja olla hetken muutakin kuin äiti.. Työn alla :D

      Poista
  6. Voi miten ihana mies sinulla! :) Olet onnekas! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hänellä on hetkensä :) Vaikka välillä tapellaankin ihan turhista jutuista ja aina samoista asioista (näissähän toki allekirjoittanut on aina oikeassa :D) on meillä silti asiat tosi hyvin loppupeleissä, ja on mulla aika ihana murunen <3

      Poista
  7. Voi onpa aivan ihana idea ja kalenteri ja teksti! Riittäisköhän omat voimat tuon idean pöllimiseen ja toteuttamiseen.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, saat aikaan hyvää mieltä itselleni ja miehelles :) Ja eihän sen huomioimisen tarvii olla näin isoa edes, mut pitäs muistaa itekin että semmoset arkiset pienet huomionosoitukset on just niitä parhaita - ja tämmöset odottamattomat yllätykset sitten sokeria siinä päällä. Pitänee itsekin ens jouluna panostaa vähän enemmän kuin ostaa itelle ne rintsikat :D Ja vois toki huomioida Miestä jo ennen sitä.. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!