Tilinpäätös



Pulkkamäkeä, ihania ystäviä sekä uusia tuttavuuksia, ruuasta sekä ruokailijoista täysi ruokapöytä, herkuista pinkeät mahat ja fresitalla kilistely puheen (ihana J!) kera sekä ennen kaikkea naurua. Niistä oli eilinen uuden vuoden juhliminen tehty.

Päivällä käytiin eväiden kanssa pulkkamäessä, minä tietysti vastuullisena vanhempana laskin Nöppösen kanssa siihen ainoaan kaivonkanteen mikä näkyvissä oli. Monta kertaa. Tapasin uusia ihmisiä ja oli tosi kiva kun hekin tulivat meille syömään, ei yhtään tuntunut että on tuntemattomia ihmisiä mukana! Ihan sujuvasti puhuttiin kuitenkin aterialla mm. tisseistä. :D Muut lähtivät ennen lasten iltapalaa jo edeltä Millan luokse, minä jäin laittamaan Hilppulan nukkumaan ennen kuin seurasin perästä  ja Mies jäi sitten kotiin lasten kanssa (kiitos muru <3). 

Millan luona syötiin lisää herkkuja, puolukka-kinuskipavlovaa ja paistinpannuun tehtyä tuplasuklaakeksiä. Nam. Miehet juttelivat olkkarissa mm. töistä ja naiset keittiössä parisuhteista ja synnytyksistä. Aika perinteisesti siis. Tinat valettiin ja naurettiin hulluna kun ennustettiin niistä vaikka mitä. Vitsit että oli kivvaa.






Edellistä vuotta vielä muistellen, vuonna 2014…


- olin alkuvuodesta väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti

- helmikuussa ostimme ensimmäisen oman asunnon ja muutimm

- kokeilin ensimmäistä kertaa laitesukellusta

- Nöppönen aloitti päiväkodin

- toukokuussa tapasin sattumalta Äitilandian Helenan, josta tulikin mahtavaa vertaistukea tarjoava oikea äitiystävä

- ja sanoin itkien heipat (ja muutaman muunkin valitun sanan) isoveljelleni, joka lähti rauhanturvaajaksi vuodeksi

- Hilppula alkoi nukkua päiväunia paremmin (enemmän kuin puoli tuntia kerrallaan)

- kesäkuussa käytiin ensimmäisellä kesälomareissulla Vuokatissa lasten kanssa (Angry Birds puisto oli huippu!)

- nautin heinäkuun helteistä ja asuttiin rannalla/puistossa lasten kanssa

- elokuussa liityin Fressille ja aloin kuntoilla (no nyt tässä on joulunaika, ollut vähän nihkeempää.. :D)

- syyskuussa juhlittiin Hilppulan 1v. synttäreitä Polka Dot -teemalla

- ja aloin kirjoittaa tätä blogia

- Nöppönen aloitti ensimmäisen harrastuksensa, satubaletin

- lokakuussa juhlittiin Nöppösen 3v. synttäreitä Late Lammas -teemalla

- juhlittiin Halloweenia Äitilandiassa

- päästiin Miehen kanssa kahdestaan ulos ensimmäistä kertaa lähes vuoteen

- vietettiin 7v seurustelun ja 6v kihlapäiviä

- lapset pääsivät ensimmäistä kertaa ratsastamaan ja Ti-Ti Nallen konserttiin

- juhlin muutamat pikkujoulut ja valmistauduin jouluun

- vietimme ihanaa perhejoulua ja nautimme Miehen pitkästä lomasta




Paistinpannun kokoinen suklaakeksi, NAM!



Vuosi 2014 oli raskas ja tunteita herättävä, uuvuttava niin henkisesti kuin fyysisesti. Olen itkenyt ja huutanut, riidellyt ja käyttäytynyt kuin uhmaikäinen, suuttunut ja raivonnut. Mutta myös nauranut, laulanut, kokenut onnistuneita äitihetkiä (no ei just nyt tule paljoa mieleen, mutta olen varma että niitä oli!), lohduttanut ja kannustanut. Vuoteen mahtui sen kaiken paskan lisäksi niin paljon rakkautta ja onnea, että vaaka kääntyy heittämällä paremmalle puolelle. Kuten Puutalobabyn Kristaliina niin osuvasti totesi: ”Päiviä vaihtaisin pois. Mutta en tätä elämää.” Täytyy sanoa että loppupeleissä olen kiitollinen tästä menneestä vuodesta. Kaikesta on kuitenkin selvinnyt, ja se on muuttanut minua. Olen joutunut poistumaan mukavuusalueeltani ja tunnustamaan heikkouteni, käsittelemään tunteitani ja miettimään elämää enemmän kuin koskaan ennen. Se on ollut uuvuttavaa ja kamalaa, noloakin, mutta toisaalta vapauttavaa. Olen pyytänyt ja saanut apua, mikä ei ole itsestään selvää. Nyt olo on paljon parempi kuin vuosi sitten.

Vuodelle 2015 toivon positiivisempia ajatuksia, enemmän nutturan löysäämistä ja heittäytymistä, enemmän hyviä äitihetkiä (ja että nekin jäisivät mieleen eikä vaan ne huonot) ja parempia fiiliksiä itseni suhteen. Vuonna 2015 aion myös toteuttaa onnellisuuspurkin ja tietoisesti lisätä arkisten ihanien pikkujuttujen arvostamista.



Ihanaa uutta vuotta kaikille!



EDIT: Joko saa toivoa myös että edes se kolmevee alkaisi nukkua huutamatta? On meinaan aika rasittavaa kun molemmat lapset huutaa joka yö...





2 kommenttia

  1. Mainio vuosikatsaus!
    Ja toivon kaikkea ihanaa ja erittäin hyviä yöunia tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin toivon, mutta tälläkin hetkellä molemmat jälkikasvusta huutaa täyttä päätä.. Toissayönä pienempi valvoi klo 23-04 ja huusi suuren osan siitä. Mikä näitä vaivaa?! No, jospa jo ensi yönä.. Katteeton optimismi kannattaa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!