Valkosuklaajuustokakku: älä tee näin



Miten onkaan mahdollista, että kolme yksinään erittäin onnistuneesti leipovaa ihmistä saa yhdessä aikaan joka kerta vain kaaosta? Käsittämätöntä. Kyllä muuten naurettiin Millan ja K:n kanssa tällekin kakulle, ei olla koskaan tehty mitään niin rumaa. :D Me ollaan oikeasti ihan hyviä leipomaan kaikki ja leivotaan ehkä keskimääräistä enemmän (tai no minä leivon nykyisin harvemmin kuin ennen, joskus olen leiponut tahtia kolme kääretorttua viikossa – ja syönyt kaiken, true story). Mutta kun me kolme pidetään leivontapäivä yhdessä, luvassa on perinteisesti jotain pieleen mennyttä ja ”Olis voinu…” –lauseet on taattuja. Joka kerta.

Niin tälläkin kertaa. Kaikilla hirveä mieliteko juustokakkuun ja sitä väännettiin hartaudella varmaan useita tunteja. Normaalisti ei olisi niin pitkään toki sitä hierottu, mutta Nöppönen oli niin innoissaan auttamassa ja jaksoi tosi hyvin keskittyä koko ajan, ihana oli katsoa heitä yhdessä! Itsehän en paljon mitään pystynyt tekemään, sillä Hilppulalla oli taas vähän paha mieli ja häntä piti hytkyttää sylissä jatkuvasti. Mutta voi että Nöppönen tykkäsi kun sai osallistua kunnolla ja ystävänikin mielellään ottivat hänet kaikkeen mukaan. Pikku leipuri. <3 Niin pitkään kuin Nöppönen jaksoi keskittyneesti auttaa leivonnassa, ei hän sitten lopulta ehtinyt maistaa koko kakkua ennen nukkumaan menoa ja meidän turmiollista kakunsiirto-operaatiota. Hups.



Kakkuhan oli muuten onnistunut, mutta siirryttäessä meiltä Millan luokse iltaa viettämään se valui vuoassaan toispuoleisesti irrottaen pinnan palasiksi. Fiksuina ihmisinä ei tajuttu, että kenties paras kakunkuljetusasento ei ole kantaa sitä kassissa olalla.  Varsinkin kun juustokakku on juuri äsken otettu uunista ja täyte näin ollen vielä vetelää ja hytkyvää. 

No eihän siinä, kaavittiin täyte takaisin pohjan (joka muuten oli ihan kiinni reunoissa, koska voitelu unohtui) päälle ja eikun parvekkeelle jäähtymään. Virhe. Olisi pitänyt jättää koskematta ja antaa jähmettyä sellaisenaan. Sitähän jotenkin ajattelisi, että ei se makua haittaa vaikka onkin sysiruma leivonnainen. Mutta tuli todettua, että kyllä sekin on mahdollista. Koostumus oli möykkyisä, koska täytteen tasoittelussa siihen oli sekoittunut jähmettyneempää pintaa vetelämpään keskiosaan. Kakku näytti perunamuusilta tai kaurapuurolta, ei siis hirveästi houkutellut ulkonäöllään. Suutuntuma ei myöskään oikein napannut kokkareillaan.

 
Oli muuten ensimmäinen kerta kun ei tehnyt mieli syödä koko kakkua. Onneksi tehtiin myös tuulihattuja savulohitäytteellä, ai että ne oli kyllä herkkua. Ne syötiin kaikki, reilu 80 kappaletta kolmestaan. :D

Mua naurattaa vieläkin kun oli niin huippu viikonloppu, ei edes harmita että kakku oli pahaa. Vaikka se kohtuullisen paljon tuli myös maksamaan, koska piti tehdä maidottomana (tuorejuustot ja valkosuklaat yms). Oli niin parasta nauraa ihanien ystävien kanssa aamuyöhön asti. <3

Mun panostus leivontaan oli pitkälti tällainen.




Mitä siis tästä opimme? Ensi kerralla tehdään pavlova, sitä ei olla vielä koskaan pilattu. Tosin nyt varmaan manasin sen…




7 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Minuakin naurattaa, miten tässä voikin aina onnistua :D

      Poista
  2. Heh, voi teitä 😄 iteki leivoin viikonloppuna miehen kans mustikkavalkosuklaajuustokakun, myös uunissa tehty 😊 (ohje muuten siitä koko suomi leipoo -kirjasta) onnistu ihan hyvin, mut vaikka oon makian perso niin jopa mulle se on ollu hitusen liian makia!! Mutta pakkohan se on tietenki pois syyä, mitään noin arvokasta ei laiteta roskiin 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmm kuulostaa hyvältä tuokin! Nyt alko tehä taas mieli jotain ihanaa kakkua, nöyyyy :D

      Poista
  3. Nuo merkit pitäis olla hymiöitä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!