5v hääpäivä – kaksin karkuteillä (sisältää siirappista muistelua hääpäivästä)



Olipa kyllä eilen niin mahtava aloitus viikonlopulle että ei voi kuin hymyillä. Meillä oli 5v hääpäivä ja päästiin murun kanssa kahdestaan hotelliin yöksi, mitä luksusta! Hyvää ruokaa, vaahtokylpy ja yli 10 tuntia unta – sanoinko jo että oli ihanaa? Kiitos appivanhemmille, jotka lupautuivat yövahdeiksi lapsille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun molemmat lapset olivat yöhoidossa. Nöppönen on ollut viimeksi viime kesänä yötä appivanhemmilla tai mun porukoiden kanssa mökillä, Hilppulaa ei oltu aikaisemmin uskallettu kokeilla. Eikä nytkään kokeiltu muualle kuin omaan kotiin nukkumaan, Miehen porukat tulivat siis meille yöksi. Näin oli helpointa, koska Hilppulan laittaminen nukkumaan muualla olisi ollut uskoakseni vähintäänkin haastavaa. Pinnasängystä hän ei pääse karkuun, ja muutenkin tuttu ja turvallinen koti oli meistä hyvä valinta ensimmäiseksi yöksi ilman vanhempia. Siksi siis menimme Miehen kanssa hotelliin, kotonakin olisi toki mukava olla kahdestaan. Mutta ehtiihän sitä. Tosin Mies pelkää että sitten joskus, kun meillä on kolmaskin lapsi, me ei saada niitä enää koskaan kaikkia yhtä aikaa hoitoon. Ja se on kyllä hyyyyvin mahdollista, mutta noh. :D Ainakin tällä kertaa oli yöhoito mennyt todella hyvin. Kyllä minua jännitti ja puoliksi odotin, että jo illalla soi puhelin kotiintuloa vaatimaan. Mutta hyvin oli mennyt, en voisi olla iloisempi!

Tuntui tosi oudolta olla Miehen kanssa kahdestaan yötä, ja vieläpä hotellissa. Mutta oli kyllä niin rentouttavaa, ei lasten vaatimuksia ravintolassa eikä mitään aikataulua, yöhuudoista puhumattakaan. Saatiin olla vaan. Ja minä sain lillua yli tunnin vaahtokylvyssä, ahh. 

Viisi vuotta sitten (eilen) me sanottiin toisillemme tahdon. Luvattiin rakastaa ja arvostaa toista. Kyynelehdittiin, naurettiin, tanssittiin, juhlittiin kavereiden ja lähimpien sukulaisten voimin. Meidän häät oli aika pienet, taisi olla jotain 42 vierasta. Mutta niin tunnelmalliset ja huippuhauskat juhlat, että ihan harmittaa niiden olevan jo ohi. Päällimmäisenä mielessä on siitä päivästä rakkaus ja sen juhliminen, en muista että missään vaiheessa olisi mikään ärsyttänyt. Näin on voinut tietysti hyvinkin olla (kaasot tässä kohtaa saattavat huokailla :D), mutta en muista sitä. Muistan että kaikki oli ihan parasta.


kuva: Alias studiot

kuva: Alias studiot


Muistan, kuinka jännitys iski urkujen alkaessa soittaa häämarssia. Kävelin isin kanssa alttarille ja me halattiin, ennen kuin tartuin Miehen käteen. Isi pyyhki silmiään. Ystäväni lauloi kirkossa a cappella –yhtye Viiden Minä sinua rakastan ja oli tosi vaikea olla itkemättä. Kaasoni Milla luki Korinttilaiskirjeen. Sormukset vaihdettiin, ja yritin päästä pussailemaan liian aikaisin. Pappi ehti kieltää, ja kaikki nauroivat. Sain kuitenkin pusuni. Urut alkoivat taas pauhata samaa häämarssia kuin vanhemmilleni 28 vuotta aikaisemmin. Olin yhtä hymyä.

Juhlapaikalla ihastelin koristeita, joita en itse ollut ehtinyt laittamaan (koska istuin kampaajalla varmaan tyyliin neljä tuntia, vaikka mun kampaus oli ”hiukset auki kiharalla” :D). Ruoka oli ihanaa ja salaatteja oli about 47 erilaista. Kavereista koostuva bändi esitti kappaleen, jonka he eräällä baarikeikalla olivat omistaneet meille juuri kihlauduttuamme. Ystäväni K lauloi yllätyksenä Jos sä tahdot niin. K ja toinen kaasoni Sindi lauloivat mun äidin sanoittaman kappaleen, jolle itkin ja nauroin ihan hulluna. Kappale oli Ajetaan me tandemilla, mutta uusilla sanoilla. Hitto miten osuvat sanat olikaan, meistä kirjoitetut. Puheetkin olivat hauskoja ja liikuttavia. Ja mun isoveli LAULOI puheensa päätteeksi sellaisen lasinkohotuksen, kyllä muuten hämmennyin ja meni porukka hiljaiseksi! Kuka mun veljen tietää, niin ei ikinä olis sitä uskonu nimittäin. :D 




Tanssia oli meidän häissä paljon. Meillä oli häävalssi, johon oli opeteltu sellainen hieno loppuhuipennus missä istun pyörähdyksen kautta Miehen polvelle. Häävalssin jälkeen tanssittiin vanhempiemme kanssa: minä isin kanssa, Mies oman äitinsä kanssa ja mun äiti Miehen isän kanssa. Tarkoituksella niin, etteivät muut vielä osallistuneet valssiin, sillä meillä oli yllätys. Kesken tanssin valssimusiikki katkesi ja me katsottiin musiikkimieheemme syyttäen. Kunnes alkoikin kuulua Chubby Checkerin The Twist ja me alettiin twistata minkä kerettiin. Kyllä, teimme häätanssiyllätyksen (vai miksi sitä kutsuisi): me kaikki kuusi olimme harjoitelleet tanssin evoluutio- idealla tunnettujen kappaleiden mukaiset tanssit. Mukana oli twistin lisäksi mm. Tiputanssi, Kung Fu Fighting, Thriller, Y.M.C.A . ja Juankoski Here I Come (koska sillä on erityinen merkitys mun isille :D). Siis oli niin parasta! Ja huippua, että saatiin pidettyä salassa kaikilta. Videokuvaajallekin sanottiin vain, että älä lopeta kuvaamista vaikka jotain saattaa tapahtua. Ja mun isi on niin mahtava sillä videolla!





Illan viimeiset hitaat oli totta kai tunteikkaat. Miehen kanssa tanssin sellaisen kappaleen, joka ei kyllä sopinut tavallaan teemaan ollenkaan, mutta se oli biisi jonka tahtiin nyyhkin teininä että kukaan ei tule koskaan tykkäämään minusta (kyllä, olin aika perinteinen teini). Ihan viimeisen hitaan tanssin kuitenkin isin kanssa, ja se nostattaa vieläkin kyyneleet silmiin. Täälläkin olen kirjoittanut, miten olen ihan isin tyttö. Myös isoveli taputtamassa mun päätä (ihan meidän juttu) on jäänyt erityisesti mieleen. 

Viisi vuotta. Paljon on siinä ehtinyt tapahtua. Muutettiin takaisin kotikaupunkiin, aloitin koulun, aloin odottaa esikoistamme, kävimme häämatkalla, Mies oli 5kk toisella paikkakunnalla viikot töissä (mutta ikävästä huolimatta kyllä kannatti, koska se poiki työn kotikaupungista!), saimme Nöppösen, lopetin koulun, vietimme pikkulapsiarkea. Tulin uudestaan raskaaksi, pääsin osa-aikaseen työhön, Mies sai viran, saimme Hilppulan. Tässä ajassa on itketty, naurettu, riidelty, vitsailtu, draamailtu, huudettu, kikatettu, leikitty, nukuttu huonosti, nautittu ja rakastettu. Eletty sitä elämää. En voi muuta kuin toivoa samaa tulevaisuuteen (ehkä hieman vähemmillä turhilla tappeluilla tosin). Ja että aina välillä muistaa sen puolison tässä arjen ja kiljuvien lasten keskellä. Välillä kun pääsee irtaantumaan kaksin karkuteille, on toisen ihanuus helpompi muistaa myös siinä vaiheessa kun puolisossa eniten kyrsii kaikki ja lapsetkin kieriskelevät lattialla uhmakilareissaan.

Viisi vuotta muru. Se on hyvä alku. <3






12 kommenttia

  1. Ei hitto mua rupes itkettämään kun luin tän! No, ehkä uni painaa jo silmää mutta kuitenkin, ihana teksti! Haha, häätanssiylläri kuulosti huipulta! :D

    Meillä oli tosi pienet häät, vieraita n. 20 ja muutenkin vähän epähäämäiset. Se on minua jäänyt hieman harmittamaan että ne oli sellaiset puolihuolimattomat, kun sellaisia juhlia ei enää tule. Tai ainakin tarkoitus on olla naimisissa vain kerran :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana :D Ja se tanssiylläri oli ihan huippu, ja sitä on hiton hauska katsoo videolta vieläkin!

      Joo sehän se tarkoitus olis. Ja minä kyllä ressasin ja suunittelin hirveesti vaikka pienet häät olikin, liikaakin kun nyt jälkeenpäin miettii :D Mutta hei, ainahan voi uusia valat ja käyttää uudestaan hääpukua! Sen varaan mä lasken, haluan vielä käyttää sitä ihanaa mekkoo :'D

      Poista
  2. Ihanaa ja nyyh! <3
    Onnea teille! <3 <3 <3 <3 <3

    Hotelliloma tuntui varmasti mahtavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selina <3 Ja tuntui, ihmeellisestä ja niin huipulta! Rentoutti :)

      Poista
  3. Oon lukenu sun blogia alusta asti. Äitilandian kautta löysin ;) Hauskasti kirjoitat, voin kuvitella kyllä, että kuulostaa sun puheelta :D Ihanat häät! Oliko hääpaikkana Puijon Maja? Näyttää nimittäin tutulta, omat häät oli siellä 8v sitten.. Ja mahtavaa, että ootte päässy kahestaan yöksi pois kotoa. Vaikkakin ikävähän niitä lapsia on varmaan tullu ja aamupalapöydässä itkeä vollotettu..? Nimimerkillä "kokemusta on" ;D Voihan se olla haastavaa saada kolmea lasta yhtä aikaa hoitoon, varsinkin yöhoitoon. Jokos se kolmas on tulossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi! Ihanaa kun anonyymitkin seuraajat tulevat hihkumaan olemassaolostaan :) Ja joo, häät oli Puijon Majalla. Just sopivan kokoinen tila meidän porukalle, ei ollut liian iso halli pienehkölle joukolle mutta jäi kuitenkin tanssilattia kivasti vapaaksi. Ja muutenkin oli niin kivannäköistä että heti nähdessäni tein päätöksen :)

      Oli kyllä mahtavaa, ja kyllä oli varsinkin silloin illalla ikäväkin. Mutta toisaalta, niin harvinaista päästä kahdestaan että ei nyt turhan paljon lapsia kaipailtu sitten kuitenkaan :D Kolmannen jälkeen tosiaan voipi olla ettei tarvii paljo treffejä suunnitella.. Ei ole siis vielä tulossa, eikä nyt ihan just tämän hetken suunnitelmissa, mutta tiedetään joskus haluavamme :)

      Poista
  4. Lämpöisen oloiset häät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli ihanat, kiitos <3 Harmittaa että enää ei saa häitä! Suunnittelukin oli niin kivaa että. Pitää varmaan uusia valat :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!