Ei tullut baby showereita, tuli baby



Että sellaiset vauvajuhlat oli meillä viikonloppuna. Pienellä pojalla oli selvästi kiire juhlimaan meidän kanssa, kun päätti juhlien aattona yllättäen putkahtaa maailmaan. Ja kun käytän sanoja yllättäen ja putkahtaa, todella tarkoitan niitä. Huh huh.

Perjantai-iltana kirjoitin tämän postauksen siinä juhlia varten leipomisen lomassa. Olin tekemässä parsa-halloumipiiraita (niihin tulossa ohjetta myöhemmin, ovat nimittäin aika huippuja ja instassa jo reseptin perään huudeltiin) ja muuta järjestelyhommaa oli kesken seuraavan päivän juhlia varten. Ei mennyt pitkään tekstin julkaisun jälkeen, kun huomasin Millan laittaneen pysäyttävän viestin: lapsivesi oli ehkä mennyt ja hän odotteli ambulanssia. Siis anteeksi MITÄ?! Soitin heti Millalle ja hän aivan rentona selitti, että juu tässä makailen sohvalla ja kohta lähdetään sairaalaan. Menin ihan sekaisin ja paniikkiin. Siis apua! Paljonko niitä viikkoja olikaan? 34 ja jotain? Ja vauva on vielä perätilassa! Herranen aika! Pyörin ympyrää ja soitin Titalle, toiselle tulevalle kummille. Sitten kiljuttiin puhelimessa eikä osattu keskittyä ollenkaan. Laitoin mun porukoillekin panikointiviestin. Puhuin (lue: kiljuin) myös toisen ystäväni K:n kanssa, jonka jälkeen laitoin Millan miehelle J:lle viestin että apua, tajusin just että mahakuvia ei ehditty ottaa! Tässä vaiheessa siis ajattelin, että pitää sitten seuraavana päivänä mennä vaikka sairaalaan kuvaamaan vauvamasu. Eihän Millaa ollut edes supistellut pahasti ambulanssissakaan, synnytys ei varmaan periaatteessa ole käynnissä. Vastaus J:ltä tuli kuitenkin: 

”No se on nyt myöhäistä. 2650g on nyt lämpiössä.”





 
SIIS MITÄ?! Vastahan Millan kanssa puhuin alle kaksi tuntia aikaisemmin, eikä hänellä ollut mitään oloja. Ja nyt poika on ulkona. Itketti ja ihmetytti.  Alkoi armoton whatsappailu eri kaveriryhmien sekä tuoreiden vanhempien kanssa ja siinäpä se yö sitten menikin, hämmästellessä ja pää pyörällä. Niin se vaan lapsi livahti ulos viikolla 34+3 perätilassa, ensisynnyttäjällä, kesto lapsivesien menosta 1 tunti ja 40 minuuttia. Siis anteeksi YKSI TUNTI JA NELJÄKYMMENTÄ MINUUTTIA. Todellinen turbosynnyttäjä siis. Onneksi eivät asuneet kauempana sairaalasta. Eikä mies ollut kovin kaukana (tai kovin juoneena) poikien pokeri- ja saunaillassa, josta siis lähti kesken kaiken synnytykseen muiden jäädessä jatkamaan (miehet!). Laitoin mun Miehelle viestiä että apua sinne ne lähti ambulanssilla, niin hän vaan oli että juu niinhän se J lähti täältä äsken, me jatketaan. No vauvan synnyttyä olivat sitten ottaneet yhdet sen kunniaksi. (Siis vielä yhdet.) Ja kysyivät että tuleeko J vielä takaisin jatkamaan, olisi varpajaisten paikka. :D (Ei mennyt.)

Ei tullut siis vauvajuhlia Millalle. Vietiin sitten lauantaina Titan ja K:n kanssa lahjaksi tehty vaippakakku heille kotiin odottamaan ja sairaalaan toinen osa lahjaa, eli soiva laulukirja ja muskari-CD:t. Vietiin myös juhlia varten leivotut mansikka-sacherkakku ja parsa-halloumipiiras Millan luokse pakastimeen, saapahan tarjota sitten vieraille. Millalle oli varattu myös Make Up Storen meikkikurssi, koska juhlat oli tarkoitus pitää heidän luonaan ja täten piti saada joku paikka minne häätää hänet koristelun ajaksi. Ohjelmanumerona itse juhlissa olisi ollut ainakin karjalanpiirakoiden leivontaa (jota varten hankittiin vaippakakkuun piirakkapulikka ja lisäksi lapselle pikkukaulin) sekä musisointia. K oli raahannut (toisesta kaupungista) mukaansa kitaran, 5-kielisen kanteleen, 11-kielisen kanteleen, kellopelin ja djembe-rummun sekä lisäksi nauhoittanut pianosäestyksen kaiuttimien kautta toistettavaksi (laululle säestykseksi). Lähtiköhän vähän lapasesta. :D Ihana K!



Juhlia varten leivotut runebergin muffinit syötiin parempiin suihin. No vietiin pari Millallekin. :D



No, me pidetään sitten myöhemmin after baby -partyt Millalle. Syödään ja juhlitaan ihan samalla tavalla vaikka bebe onkin jo maailmassa.  Meillä olisi ollut popparikippohin kylttejä, joissa lukee ”ready to pop”. Siinä oli kyllä koristeet harvinaisen oikeassa. :D Pienimuotoiset vauvajuhlat pidimme lauantaina Titan ja K:n kanssa sen jälkeen, kun oltiin käyty minijätkää sekä tuoreita vanhempia katsomassa. Kilisteltiin fresitat onnellisen pienen perheen kunniaksi. <3

Milla pääsi jo kotiin, tyyppi on elämänsä kunnossa rajusta synnytyksestä huolimatta. Aika tehokas muija. <3 Vauva joutuu vähän aikaa olemaan sairaalassa, ehkä ensi viikkoon. Itse olen saanut molemmat vauvani heti viereen ja kotiin, joten en osaa edes arvata miten raastavaa on jättää pieni osastolle ja lähteä itse kotiin nukkumaan. Minusta tuntui pahalta vain käydä suihkussa ja jättää vastasyntynyt siksi aikaa hoitajien kansliaan. Joten voimia Milla (ja J). <3 

Vauva on niin suloinen ja hurmaava pieni olento. Tarttuu niin tiukasti sormeen ja kuulostaa sorsanpoikaselta (siis niin söpö ääni!). Mun sydän ihan sulaa, oon käyny katsomassa pientä jo monta kertaa. (Jännä muuten että vastasyntyneiden teholle pääsee noin vain katsomaan!) Kerran sairaalasta lähtiessä alkoi itkettää niin paljon, että itkin oikeastaan loppuillan. Nytkin näitä kuvia katsellessa alkaa itkettää. Mulla on varmaan joku myötätuntobabyblues. :D Poika näyttää aivan molemmilta vanhemmiltaan. Hän on uskomattoman ihana ja jo nyt niin rakas kumminkulta. <3 Eikä auta mun vauvakuumeiluun, ei. :D


Pienet kintut ja varpaat. <3




6 kommenttia

  1. <3 juhlitaan sitten kun jätkä pääsee kotiin <3 <3

    VastaaPoista
  2. Ihana <3 hauska ja niin liikuttava tarina :,) ja onnellinen loppu, hurjista juonenkäänteistä huolimatta! Onnea tuoreille vanhemmille miniatyyrimiehestä! :)

    haha, after babyt! :D pitäiskö itekki? Onko tässä joku takaraja, millon ne voi pitää niin että teemaan voi ylipäänsä liittää sanan "baby"? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä ois aivan hyvä aika pitää after baby -partyt, aina on hyvä syy juhlia ja varsinkin teemalla :D

      Poista
  3. Hui kauhistus! Onnea uudelle kummitädille! Nii ja tietysti myös sille perheelle! Ihanat pikku varpulit (:

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!