Viikonlopun tapahtumia ja eräs kosinta



Perjantaina Mies vietti vapaapäivää ja maalasi vesiväreillä lasten kanssa. Minulla oli päivällä surullinen meno, mutta illalla sain onneksi käpertyä murusen kainaloon. Ikävä oli ehtinyt tulla kun hän oli yhden yön työreissulla. Ja toisaalta sitten oli jo ikävä valmiiksi kun mulla oli aamulla reissuun lähtö.

Lauantaina lähdin jo aamupäivällä tyttöjen reissulle Jyväskylään. Meitä oli seitsemän ystävää 50-neliöisessä kämpässä, mutta hyvin mahduttiin yöksi! (Taisin tosin saada kurkun kipeäksi nukkumalla vetoisella lattialla, tänään ei ole ääntä lähtenyt.) Syötiin ihania tortilloja ja, miten sen kuvailisi, erikoista valkosuklaajuustokakkua sekä pavlovaa. Naurettiin ja kälätettiin. Titalla on kaunis koti, ja siis katsokaa noita ihania tauluja! Titan ystävä on tehnyt nuo taulut, taiteilijan blogista löytyy lisää aivan uskomattomia maalauksia. Mielettömiä! Voisin tilata meillekin jotain lastenhuoneeseen. Kiitos Titta majoituksesta sekä emännöinnistä! Vieläkin kuolaan sitä sun tekemää ihanaa ruisleipää, ahh mikä aamupala. Ja muutenkin tytöt, kiitos seurasta. Oli kivvaa. <3


Ihania tauluja! Titan mäyräkoira Justiinakin päässyt talokuvaan. <3



Milla neuloo kastemekon esikoiselleen. <3

 
Ehkä ihaninta tyttöjen reissussa oli se, kun yksi ystävistämme kertoi olevansa (vihdoin) kihloissa. Kysyin sitä häneltä jo autossa matkalla, mutta hän ei voinut vielä kertoa kun kaikki eivät olleet paikalla. Vaikeana siinä sitten vääntyili ja vaihtoi puheenaihetta, heh. Mutta siis ai että mikä tarina kosinnasta! Hän oli ollut maanantai-iltana jumpassa, ja Upea Tonttumies (ei ole minun keksimä nimitys ystävän avopuolisolle :D) oli sillä välin siivonnut kodin, hakenut kukkia (ja vasta kolmas kokeiltu kukkakauppa oli ollut auki), laittautunut komeaksi ja käynyt kysymässä tytön vanhemmilta luvan! Sitten oli kynttilät palamassa ja videokamera piilossa kuvaamassa, kun ystäväni tuli kotiin ja eteen polvistuttiin. Mies oli tehnyt sormuksen itse tuohisormus-tekniikalla maitopurkista! Siis miettikää! Yhdessä sitten olivat myöhemmin valinneet timanttisormuksen. (Sekä käyneet ostamassa herkkuja juhlan kunniaksi, koska Upea Tonttumies tuntee naisensa.) Musiikiksi Upea Tonttumies oli tehnyt oman CD:n, jossa oli heille tärkeitä kappaleita siltä ajalta, kun he elivät (pakosta) etäsuhteessa. Ah, vieläkin itkettää tuo tarina. Itkettää myös se, että ystäväni kysyi (tai ilmoitti) Millan sitten vihkimään heidät, kunhan Milla ensin valmistuu teologian maisteriksi (gradua vaille) ja saa papin viran. No Millahan alkoi toki itkeä heti kun mietti vaan itseään vihkimässä rakasta ystävää, joten sielläpä sitä sitten nyyhkittiin yhdessä. Ja mietittiin, että kukaan ei huomaa edes katsoa hääparia kun kaikki tuijottavat vain punaisena itkevää pappia. :D Mutta olipa kyllä ihana uutinen. <3 Ja siis hitto osittain mun ja Miehen ansiota, me oltiin parittamassa tätä kihlaparia silloin aikanaan! Eikä tarvitse Upean Tonttumiehen enää yhtään tuhahdella mun Miehen huomaavaisuudelle, kyllähän tämä kosinta nyt päihittää sen mun joulukalenterin



Hämmentävä kolmen ainesosan valkosuklaajuustokakku, koostumus oli kuin vanukas. Näyttää puurokulholliselta :D

Sunnuntaina ajettiin takaisin, ja voi että oli ihana tulla kotiin! Ihana reissu oli, mutta kyllä se on vaan silti niin huippu tunne tulla kotiin kun Nöppönen ryntää halaamaan ja höpöttää omia juttujaan eikä halua lähteä sylistä pois. Nöppönen oli innoissaan myös siitä, kun kaikki isovanhemmat tulivat käymään. Ensimmäisenä harjoittelivat golfaamista yhdessä, pientä propagandaa on ollut ilmassa jo jonkin aikaa… Tarkemmin sanoen Nöppösen syntymästä asti, mun porukat toivat hänelle syntymälahjaksi lasten golfsetin. :D 

Oli ihanaa käydä tuulettumassa tyttöjen reissulla. Viimeksi kaksi vuotta sitten olen poistunut kotikaupungista, ja silloinkin oli kyseessä reissu Jyväskylään samojen ystävien luokse. Melkoinen maailmanmatkaaja siis. Olen kyllä vähän haaveillut että jos sitä kävisi vaikka jollain viikonloppureissulla kaupunkimatkalla, Mies antoi jo luvan että saan mennä ja hän kyllä pärjää lasten kanssa kotona. Mutta en tiedä raaskiiko sitä lähteä ilman lapsia reissuun. Ja vaikka nyt kestäisinkin jättää lapset kotiin ja lähteä, niin en tiedä että kuka mun kanssa lähtisi, kun yksin en todellakaan uskalla. No, täytyy miettiä. Eipä tässä kiire ole, nyt vaan alkaisi olla mahdollista lähteä kun Hilppulakin on jo niin iso että imetys ei enää ole ratkaiseva tekijä ja hän pärjää isin kanssa mainiosti. Tosin oli hän kyllä ehkä vähän loukkaantuneen oloinen eilenkin kun yhden yön jälkeen palasin kotiin, pieni mielensäpahoittaja. :D Mutta olis niin huippua käydä jossain ulkomailla, viimeksi olen käynyt Madridissa häämatkalla keväällä 2011. Että kyllähän se houkuttais lähtee jonnekin…





Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!