Kauhun jälkeen arki jatkuu - onneksi



Niin se vaan elämä jatkuu normaalisti ja arki rullaa eteenpäin. Viikon takaiset kauhunhetket on edelleen useita kertoja päivässä mielessä ja lasten sohville kiipeily ahdistaa. Sydän jättää lyönnin välistä kun riekkuminen alkaa, ja huomaan että hyyyvin helposti tässä ryhtyisi ylivarovaiseksi vanhemmaksi: ei saa mennä sohvalle kun en ole vahtimassa, ei saa hyppiä, ei saa juosta, ei saa kiipeillä, ei saa riehua, ei saa. Ei saa tehdä mitään. Mutta eihän se niin toimi, kyllähän lapsen pitää saada riehua ja kokeilla, kiipeillä ja oppia. Vaikka vanhemmat ovatkin sydän kurkussa.



Ahhah että on rentoo olla kameran väärällä puolella :D


Tiistaina iltapäivällä pääsin Hilppulan kanssa sairaalasta kotiin 24 tunnin tarkkailun jälkeen. Ilta otettiin rauhallisesti, katsottiin lasten kanssa yksi jakso Touhulan arvoituksia ja syliteltiin. Nöppöselle yritettiin antaa erityisen paljon huomiota, olihan hän jäänyt aivan paitsioon Hilppulan tapaturman takia. Mutta ei se niin vain onnistunutkaan, 3,5v temppuili joka asiasta ja suuttuessaan lähti toiseen huoneeseen: ”N__ ei enää leiki teidän kaa!” (hän puhuu siis itsestään kolmannessa persoonassa, ei koskaan minä-muodossa). Kädet puuskassa murjotti. Tätä hän toki tekee muutenkin, mutta itseänikin harmitti kun olisin halunnut halia kunnolla ja jutella tapahtuneesta.

Nöppöstä selvästi mietityttää edelleen Hilppulan tapaturma. Viime viikolla päiväkodissa hän oli monta kertaa selittänyt, miten Hilppula tippui sohvalta ja sille tuli sininen pää. Ja että ambulanssi tuli ja Nöppönen säikähti. Hän kertoo tuosta kaikille heti ensimmäisenä. Ja asia palaa mieleen ihme tilanteissa, viikonloppunakin Ikean vessassa yhtäkkiä alkoi puhua Hilppulan sinisestä päästä. Olihan se pelottava tilanne hänellekin.

Viikkoon mahtui myös perinteisen huiput kotiäiti-leikkitreffit Äitilandian Helenan luona. Meidän päivät siellä menee aina samalla kaavalla: aamupäivällä mennään, lapset leikkii ja äidit jauhaa milloin mistäkin. Syödään lounasta, lähdetään ehkä pihalle termarikahvien kanssa ja tullaan sisälle taas syömään. Me lähdetään yleensä vasta neljän aikaan että voidaan hakea samalla Mies töistä. Rentoa ja kivaa kaikin puolin! Ihanaa oli taas purkaa fiiliksiä ja vuodattaa sydänverta. Se on kyllä mieletön voimavara kun on hyvä äitiystävä.  Äidit saa terapoida, kyräillä ja nauraa, ja lapsille on seuraa jossa he viihtyvät – mahdollistaen äitien jorinan. Ihan huippua. Vähemmän huippua oli se, että lapset hieroivat kuravellit ja hiekat haalareihinsa. Kuulemma hiekkakakkuja tekivät lahkeelle. Ihan vähän vain sattui sieluun se kallis Po.Pin puku. Vaikka ei sillä, hyvinhän tuo näkyi kestävän rajummankin käsittelyn. Senkin, että Mies pesi sen väärin ja kuivasi 80 asteisessa saunassa useamman tunnin. :D Ziisös.


instagram: @hetkenvaan



Kivan torstain perään vietettiinkin piiiiitkältä tuntunutta perjantaita neljän seinän sisällä räkäisten lasten kanssa. Miehen tullessa töistä kotiin neljän jälkeen minä olin edelleen yöpuvussa ja tukka pystyssä. Nappasin pari suklaapatukkaa ja menin sohvalle puhelimen kanssa rauhoittamaan hermoni, ihan yksin. Sanoin lepääväni vähän aikaa, kun on ollut aika rankka päivä. Mies totesi, että juu se kyllä näkyy naamasta. :D Onneksi sain myös kiinalaista.

Lauantaina oli kiva päivä! Aamulla oli Nöppösen satubaletti, jonka aikana sain jutella Helenan kanssa rauhassa kahvikupin äärellä (Helenan tyttö on siis samassa tanssiryhmässä Nöppösen kanssa). Kotonakin hyvä fiilis jatkui, lapset katsoivat Yle Areenasta Musarullaa! –lastenkonserttia ja tanssivat yhdessä. Niin söpöä. Lähdin Nöppösen kanssa kauppakeskukseen ostamaan rairuohoa ja multaa, rahaa meni varmaan kolmatta sataa. Hups. Saatoin ostaa itselleni mm. kahdet housut, koska en mahtunut entisiin (dääm you suklaa!). Nöppöselle bongasin heräteostoksena hupparin (tosin se oli alessa, joten säästin! :D). Nöppöselle tärkeintä oli saada kynsilakka (vaaleanpunainen joka ”kimeltää”) sekä ilmapallo. Ja päästä Ikean Smålandiin. Enkä edes unohtanut häntä sinne (ei ole koskaan tapahtunut, köh). Oikein hyvä reissu oli! Nöppönen ei kiukunnut kertaakaan, mulla ei menny hermot, kaikki sujui tosi kivasti. Kerrankin. 

Sunnuntaina käytiin lasten serkun 3v-synttäreillä. Ihana oli nähdä taas kaikkia, minusta on niin huippua kun lapsilla on paljon serkkuja (Miehen puolelta). Serkuksia on yhteensä 9 ja vanhin heistä täytti juuri 7 vuotta. Ihan mahtavaa, että saman ikäistä seuraa löytyy ja lapsilla sekä aikuisilla on kivaa keskenään.



Kasa lapsia <3



Arki on siis jatkunut varsin normaalisti. Enemmän tulee kytättyä Hilppulaa mahdollisten oireiden ilmaantumisen varalta ja lasten kiipeily aiheuttaa useammin sydämentykytyksiä. Mutta muuten ihan normimeininkiä on ollut, ja siitä saa olla kyllä kiitollinen. Kaikki on hyvin ja lapset kunnossa, se on tärkeintä. <3 Tätä lisää.




6 kommenttia

  1. Mä olen yhtä rento kameran edessä kuin säkin! :D mutta vaatteet näyttää hyvältä <3 Ihana kasa lapsia! P.s yritän muistaa tulla huomenna teille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis kyllä sä näytät naamastakin hyvältä, ei pelkät vaatteet... :'D

      Poista
    2. Ahhahha niin niin :'D Ja siis joo toi nahkatakki on aika ihana! Vähentää ehkä tuota tanttamaisuutta? :D Sun pitää muistaa koska ootan jo sitä hiplailua :'D

      Poista
  2. Ihana, kaunis sinä <3 ja nää sun kälätyspostaukset on just parhautta, lukiessa on ihan ku oisin vieressä kuuntelemassa hymy huulilla :) ihanaa ja aitoa!

    VastaaPoista
  3. Ahhahahahahaha laitoin tohon urlin kohtaan olevinaan oman blogin osoitteem ja huvikseen tsekkasin niin sehän vie johonkin keskustelupalstalle :,D ahhaha voi luoja voisihan sitä toki opetella edes oman osoitteensa ulkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhahhaa voishan sitä mutta mitäs sitä nyt turhia :D Ja kiitos ihana <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!