Kun 3v ei nuku – usko alkaa loppua



Viime aikoina on ollut (taas) rankkaa. Olen välillä palaillut samoihin toivottomiin fiiliksiin ja epätoivoon, missä pyöriskelin vuosi sitten. Vuosi sitten olin aivan poikki huutavan vauvan ja uhmakkaan kaksivuotiaan kanssa. Öisin sai nukuttua tunnin siellä toisen täällä, sitten olikin jo aamu ja kaikki alkoi taas alusta. Vauva oli vaativa, kaksivuotias esikoinen oli vaativa. Esikoinen huusi montaa kertaa yössä, joka yö. Sen huutavan vauvan lisäksi. 

Täällä blogissakin olen kirjoitellut raskaasta vauvavuodesta ja miten olen romahtanut totaalisesti esim. kaupunkireissulla. Ruoskien itseäni henkisesti vieläkin. Nyt näitä tekstejä lukiessani mieleen hiipii kamala ajatus: entä jos palaan takaisin tuohon synkkyyteen? Viime syksynä olen kirjoittanut, että elämä alkaa olla helpompaa vauvavuoden loputtua. Miksi minua alkaa taas ahdistaa enemmän? Vaikka tilanne on suunnattoman paljon parempi kuin vuosi sitten? Toki silloin pahimmassa väsymyksessäni en varmaankaan ajatellut, että edelleen vuoden päästä siitä meillä huudetaan joka ikinen yö…

Nyt kuopus nukkuu yleensä hyvin, saattaa mennä jotkut yöt suuremmin heräilemättä. Ehkä vettä pitää käydä antamassa, mutta pääsääntöisesti nukkuu kuitenkin vähemmillä huudoilla. Mutta esikoinen. Mikä (rumasana) siinä on että 3,5-vuotias ei edelleenkään voi nukkua yhtään yötä heräämättä useita kertoja yössä? Mitä ihmettä me ollaan tehty väärin?  Lapsi on jo iso ja taitava leikki-ikäinen, joka kuitenkin öisin herää pahimmillaan lähes 10 kertaa. Usein huutaen, joskus vain sängystä karaten. 

Alkaa usko loppua, että joskus hän vielä nukkuu. Ja näen punaista, jos joku vähättelee tätä tilannetta tyyliin ”semmosta se on, kyllä se siitä” tai ”kyllä se teininä nukkuu”. No voi kiitos, lohduttaisiko sinua kuulla että sitten kymmenen vuoden päästä saat nukkua ilman jokaöisiä useita herätyksiä? Niin arvelinkin. Hyvää tarkoittavat neuvot tuntuvat lähinnä kettuilulta, koska kaikkea on kyllä yritetty. Kyllä, myös sitä unikoulua. Ongelmahan ei ole siinä että lapsi nukahtaisi esim. vanhemman viereen, jolloin herätessään eri ympäristöstä säikähtäisi sitä. Hän on nukahtanut itsekseen vuoden ja seitsemän kuukautta (pidin siis unikoulun yksin nukahtamiseen heinäkuussa 2013 ennen Hilppulan syntymää). Ei ole vaikuttanut yön katkonaisuuteen millään tavalla. Ja yleensä hän nukahtaakin melko nopeasti, ei tarvitse nukuttaa. Sanotaan hyvät yöt ja hän jää sänkyynsä, joskus karkaa mutta yleensä ei. Nukkumaan meneminen on siis (lähes aina) helppoa nykyisin. Nukkuminen ei. 

Nöppönen on selvästi uupunut erityisen katkonaisen yön jälkeen. Uhma ja kiukuttelu on erittäin voimakasta muutenkin (päiväkodissakin on huomautettu, kuinka vahvatahtoinen hän on), mutta totta kai väsyneempänä vielä raivokkaampaa. Hän ei suostu missään tapauksessa päiväunille (ja tässäkin on kokeiltu kaikkea, esim. itse vieressä nukkumista), mutta selvästikään hän ei saa riittävästi laadukasta unta. Nukkumisajan pituus on yleensä noin 11 tuntia, mutta siihen kun lisää keskimäärin 6 herätystä yössä (jotka saattavat joskus kestää pitkäänkin) ei lepo ole riittävä. Vaan minkäs teet. Nukkumisvaikeuksista ja uusista unijärjestelyistä olen kirjoittanut aikaisemmin mm. täällä.





Tiedostan, että hän on pieni vain kerran ja hetken aikaa. Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä aikaa sitten kun hän on jo niin iso, ettei halua tulla edes syliin. Tiedän, että tulee aika jolloin antaisin mitä vain saadakseni pienen tyttöni lähelleni edes yhdeksi yöksi. Mutta tämän kaiken tiedostaminen ei auta tämän nykyhetken uupumusta. Olen fyysisesti väsynyt, mutta vielä enemmän henkisesti poikki. Jossain vaiheessa mun sietokyky loppuu. Ja on jo loppunutkin.

Kuopuksen vauvavuosi oli todella rankka, kuten sen olen täälläkin todennut. Mutta toisaalta, henkisesti tämä isomman lapsen kasvattaminen tuntuu vielä raskaammalta. Kyllähän sen vauvan saa hengissä pidettyä, mutta kuinka osaisin kohdata raivoisan (ja paljon ymmärtävän) kolmevuotiaan aiheuttamatta hänelle ongelmia psyykkiseen kehitykseen omalla käytökselläni? Voin nimittäin kertoa, että mä ihan tosissani mietin näitä juttuja. Ei meinaan tule mulle itsestään selvänä näköjään. 



P.S. Tiedän, että tämä aihe on kohtuullisen loppuun kulutettu mun blogissa. Mutta tämä nyt vaan on edelleen ajankohtaista ja erittäin iso osa meidän elämää.


 


38 kommenttia

  1. On tämä kyllä saatana työmaa. Piste. Juuri niin ku puhuttiinki, vauvavuosi nyt menee hyppien keikkuen (betonista valetuilla silmäpusseilla höystettynä toki). Mutta mitä isompi lapsi, sitä isommat on murheet.-.-

    Tsemppiä ystävä rakas ♥ meille saa tulla aina koomaamaan, pääsee niiden päivävitutusten suhteen astetta jaetummilla fiiliksillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja mieti mitkä murheet on sitten kun nämä on teini-iässä! Apua! Sitten on tosissaan murheilla kokoa.. Kääk. Onneks voin sittenkin tulla teille tilittämään <3

      Poista
  2. Voimahali! ♥ On varmasti raskasta, enkä epäile ollenkaan että siitä kirjoittaminenkin tuntuu raskaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tuntuu raskaalta, mutta toisaalta hyvältä purkaa sitä pahaa mieltä. Joka päivä kun oman pään sisällä ahistelee, niin asiat kasvaa suuriin mittoihin ja mieli pyörii samoissa negatiivisissa ympyröissä. Kun sen saa valittaa ääneen, niin sekin helpottaa. Ja vaikka nyt tympii taas ihan urakalla tämä arki, uskon kuitenkin että kesää kohti helpottaa mielialakin varmasti :)

      Poista
  3. Täällä samoja ajatuksia ja fiiliksiä. Meilläkin heräillään ja paljon. Molemmat pojat vuorotellen ja välillä yhtä aikaa. Isompi A kohta 2,5v. on elämänsä aikana nukkunut 21 yötä ilman heräämisiä. Tämän 2,5 vuoden aikana meidän perheessä on nukuttu huikeat 5 yötä ilman heräilyjä, koska pikku A (kohta 11kk) tuli mukaan kuvioihin heräilemään...eihän meillä lasketa, mutta on ne nukutut yöt niin harvinaista herkkua että jää mieleen :) Pikku A sai tässä vähän aikaa sitten refluksitautidiagnoosin ja lääkityksen myötä hänen yöt hieman rauhoittui. Pahimmillaan kun heräämisiä oli 20 yössä. Heräilee edelleen, mutta paljon vähemmän. Isompi A saattaa huutaen herätä useampia kertoja yössä, siihen ei varmaan vaan mikään auta...Inhoan yli kaiken ihmisten kommenttia "kyllä ne sitten teini-ikäisenä nukkuu", kun itsestä tuntuu ettei jaksa edes seuraavaa yötä jos ei saa nukuttua. Tällä hetkellä tuntuu, että raskainta tässä lasten kasvattamisessa on valvominen. Toki varmasti muitakin murheita on vielä edessä. Pakko vaan uskoa, että kyllä tämä joskus helpottaa. Kiitos vielä sinulle ihanasta ja aidosta blogistasi! Jospa tässä joku kerta vaikka combatissa tavataan, sitten kun sinne väsymykseltäni jaksan raahautua :) Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on edes pienemmän osalta helpottanut lääkkeiden myötä! Sekin tekee jo paljon että vain toinen huutaa, hitto vie se on hanurista kun molemmat huutaa vuorotellen tai kuorossa.. Ja sielläkin tosiaan noinkin iso joka huutaa useamman kerran yössä! Tuntuu, että joka paikassa on vain niitä "kyllä viimeistään vuoden iässä nukkui täysiä öitä" -tapauksia. Tai jossain lukee, että jonkinlainen yöheräily on normaalia 2-vuotiaaksi asti. Niiiin. No eihän tämä tosiaan normaalilta tunnu muihin verrattuna, vaikka me ei tietty itse olla parempaakaan koettu että lapsi oikeesti nukkuis täydet yöt :D

      Mulle raskainta ei tällä hetkellä edes ole nukkumattomuus. Siihen on jotenkin tottunut, ja onhan tilanne tällä hetkellä kuitenkin parempi kuin jossain vaiheessa on ollut (ei enää tunnin mittaisia demoniraivoja 3krt/viikko). Mutta siis tää henkinen puoli! Oon ihan kyllästynyt tähän jatkuvaan taisteluun ja aina illalla tympii ajatella, että kohta se jo huutaa ja sinne pitää mennä. En jaksa olla ymmärtävä ja hassutteleva äiti, kun olen vielä aamullakin vihainen lapselle (mikä on tietysti sekä väärin että tyhmää). Koko ajan on paska fiilis ja kyllästyttää tämä taisteleva arki. Ja syyllisyys painaa. Ja samalla kauhulla mietin, että vielä on varmasti isoja murheita tulossa, isompien lasten mukana. Kun nyt jo tuntuu että tuhoan lapsen henkisen kehityksen, ei mikään pieni huolenaihe ja taakka harteilla. :/

      Ja kiitos sinulle <3 Koita jaksaa raahautua, niin minäkin! Tässähän olen marraskuun lopun jälkeen käynyt ehkä 5 kertaa salilla.. :'D Mutta ens sunnuntaina ajattelin jaksaa! Ehkä törmätään siellä :) Voimia ja jaksamista sinnekin paljon!

      Poista
  4. Et oo koittanut mitään unilaulujuttuja. Siis niitä nyt löytyy vaikka YouTubesta. Että koko yön söi joku "taustamusiikki"?(sateen tai merenkohinaa tai pimpelipom)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No okei, tuota ei olla kokeiltu että koko yön soi musiikki. Sitä on kokeiltu, että uni-cd soi, mutta sehän sitten loppuu tietty. Ei tosin sillonkaan Nöppönen herännyt silloin, kun cd loppui, vaan ihan muuten vain. Mutta joo, tuota voisi kyllä testata että koko yön soi! Kiitos vinkistä :) Vaikea kyllä uskoa että (mikään) auttaisi, mutta pitää kokeilla.

      Poista
    2. Tätä se äitiys on, aika kuluu siihen,e ttä kokeilet kaikkea, mikä auttaisi. Vaikka ainoa mikä varmasti auttaa on aika....plaah..

      Poista
  5. Voi kun osaisin auttaa.. Karkaileeko Nöppönen silti jos vaikka te ette ole yötä kotona? Vaikka silloin 5v hääpäivänänne? Mitä ne neuvolasta sanoo asiaan?

    Hitto että muuten ärsyttää nou "kyllä se siitä" jutut, vaikka välillä itsekin sorrun sanomaan niin :D sanon nyt kuitenkin vain että hitosti voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kerran siis on näin ollut että me ei oltu kotona (juuri se hääpäivä), joten en tiedä miten kävisi jos useampi yö olisi. Silloin ainakin oli tainnut pari kertaa karata sängystä, ei muistaakseni ollut huutanut. Mutta siis eihän hän meidänkään kanssa huuda joka yö. Silloinkin kun hänellä oli niitä tunnin mittaisia demoniraivareita, ei niitä ollut joka yö. Ei ikinä yökylässä, mutta tosiaan ei joka yö kotonakaan. Että jaa'a. Neuvolasta saatiin lähete vuosi sitten eeg-tutkimukseen sairaalaan, mutta siinä ei selvinnyt mitään.

      Ja minäkin sorrun noihin "kyllä se siitä" -juttuihin vaikka ite vihaanki niitä :D

      Poista
  6. Mites melatoniini, oletteko kokeilleet? Joo tunnen tuskasi oikein hyvin ja sen lamauttavan ja kaiken mustaksi muuttavan väsymyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kokeiltu melatoniinia, ehkä noin 1,5 kuukautta testattiin. Ei auttanut, se vaikutti vain nukahtamiseen. Eli nukahti nopeammin, mutta heräsi kuitenkin viimeistään parin tunnin päästä huutamaan ja sama jatkui sitten yön. Kun se nukahtaminen ei ole ongelma, niin on nyt sitten sekin jätetty pois varmaan melkein pari kuukautta sitten.

      Poista
  7. Meillä tuo reilun 9kk poika, heräillyt aina paljon ja nukkunut AINA huonosti. Saattaa myös valvoa yöllä tunnin tai kaksi eikä meinaa millään nukahtaa uudelleen. Heräilee ja on heräillyt aina noin. 7-10 kertaa yöunensa aikana + nuo valvomiset.... Ei oo helppoa ei ja vasta yksi lapsi. Lisäksi ilmaantunu eroahdistus ei helpota asiaa. Päivällä onneksi nukkuu jollaki lailla vaunuissa, mut pitää heilutella välillä.... Voimia meille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja tosiaan mullakin kävi mielessä, että ootteko ajatellu voisko heräilyt johtua jostaki allergiasta? Meki on sitä mietitty mut poika vielä niin pieni ettei olla sitä lähetty varmistamaan.

      Poista
    2. On se kyllä teilläkin työmaa, huh huh. Todellakin voimia meille! Teidän varmaan kannattaa jossain vaiheessa miettiä noita ruoka-aineita, kuitenkin on pieni ja aina nukkunut huonosti. Mutta jotenkin Nöppösestä en oikein tiedä, kun hän kuitenkin vauvana nukkui hyvin. Ja siis hyvin siihen asti kunnes noin 1,5-vuotiaana alkoi ne yölliset demoniraivoomiset. (Kauhulla muuten mietin, että Hilppula alkaa olla saman ikäinen niin herrajumala jos sekin alkaa demoniraivota..!) Ja ne raivokohtaukset oli sellaisia, että häneen ei saanut mitään kontaktia. Yökauhua on voinut olla, tiiäppä tuota sitten. Kesti kyllä piiiiitkään kun sen noin 1,5 vuotta yleensä useamman kerran viikossa. Mutta nyt ei ole syksyn jälkeen ollut samanlaista kontaktitonta raivoa, nyt on erilaista huutamista. Liekkö sitten näkee kuitenkin painajaisia ja on vain tottunut heräilemään? Tottunut huutamaan kun herää, koska on niin pitkään tehnyt niin? En tiedä. Ei kuitenkaan joka yö huuda, joskus saattaa vain hiljaa karata sängystä muutaman kerran ja tarvitsee sitten aikuisen viemään takaisin sänkyyn. Ja joskus viime keväänä oli joku kuuden viikon (!) ajanjakso että hän ei huutanut ollenkaan öisin, hiljaa tuli viereen jossain vaiheessa yötä. Halleluja että sillon oli hyvät unet Nöppösellä. Toki Hilppula nukkui huonosti silloin, koska skeidan määrä on vakio :D

      Mutta tosiaan, voimia teille <3

      Poista
  8. Mä olen todella, todella pahoillani, että ette saa nukkua öisin. Kuulostaa tosi kurjalta.

    Olet ehkä tästä kirjoittanutkin (mut en vaan muista), mut oletteko ajatelleet, että se voisi olla jotain ruoka-aineyliherkkyyttä? Tiedän yhden perheen, joilla lapsi huusi öisin vielä pari vuotiaana. Epätoivoinen äiti kokeili maidotonta dieettiä lapselle ja yöt helpottivat. Neuvola oli toki tällaista vastaan, mutta jos se auttoi, niin ehkä se on sen arvoista..? Mieti asiaa!

    -jules

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla oikeestaan mietitty ruoka-aineita kovin kummoisesti, kun toisaalta hän ei huuda joka yö. Joskus vaan hiljaa karkaa sängystään muutaman kerran (kirjoitin tuossa yllä kommenttiin tästä). Ja Nöppönen nukkui hyvin ensimmäiset noin 1,5 vuotta, sitten alkoivat yölliset demoniraivoamiset. Ja nyt on toisaalta taas erilaista se huutaminen, ei ole enää sellaista "ei mitään kontaktia" -raivoja, jotka kestää tunnin suoraa huutoa. Ja nyt kun mietin, nii herrajumala että ne ajat (1,5v) on ollu hanurista! Jos nyt pitäis taas alkaa kuunnella 3 kertaa viikossa tunnin raivoja, niin ai ziisös sentään.. Nyt sentään huutaa lyhemmän aikaa ja on kontaktia häneen. Vaikkei osaakaan sanoa, mikä on.

      Periaatteessa vois ajatella että kokeilis maidotonta, vaikka en jotenkin jaksa uskoa että kyseessä olis ruoka-aineyliherkkyys. Mutta niin, ei siitä ehkä hirveetä haittaakaan tulis kokeilla.

      Ja kiitos <3

      Poista
  9. I feel you!!! Meillä painitaan täysin samojen asioiden kanssa. Tosin lapsi on piirun vajaa kaksi vuotias eli hällehän on vielä normaalia heräillä..jaa! Niin ja meidän hippiäinen on huutanut siitä lähtien kun syntyi. Refluksi todettiin, lääkittiin ja sanoisin että ohitettiin vuoden iässä. Edelleen ruokavaliolla hoidetaan kyllä. Maidoton on ilmeisesti huvin vuoksi koska testeissä ei allergiaa pystytä toteamaan. Mutta muuten samoja asioita, eli saattaa nukkua joskus oikein hyvin koko yönkin mutta sitten taas kaksi viikkoa joka yö huutoa kerran tai sitten kymmenen kertaa, tai vaan herää ja lähtee tallustelemaan. Mutta miksi, oi miksi? Meilläkään ei ole kokeiltu ripiittinä musaa, vain yksi kierros tuutulauluja pyörii, muttei herääminen tosin ajoitu hiljentymiseen meilläkään. Päämäärätöntä tekstiä, mutta täällä ruudu takana meitä on, sympatiat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ja on se lohdullista kuulla, että on muitakin. Vauvojen heräämiset vielä ymmärrän (siis tietyissä rajoissa toki, refluksi ym yöhulinat joita voi hoitaa on asia erikseen) mutta isomman lapsen huutamiset herättää paljon vähemmän sympatiaa. Todellakin herää kysymys että MIKSI näin?! Meillä just samoin että joskus nukkuu hyvin (eli muutama herääminen ilman huutoa) mutta sitten seuraavana yönä saattaa huutaa 6 kertaa. Otappa siitä selevä sitten. Huoh! Tsemppiä ja sympatiaa sinnekin!

      Poista
  10. Heippa! Olet kyllä super kun noin hyvin pärjäät kahden kanssa! Meillä vain yksi ja ollaan jo aika romuina :) meidän poika nyt 2v ja on ihan vauvasta asti nukkunut pätkissä jne juttuja ja 1v jälkeen alkoi myös öisin huutaminen ja muut heräilyt. Meillä ainut mikä on auttanut on se että kun poika ensimmäisen kerran herää 01 maissa niin siirtyy minun viereen ja mies vierashuoneeseen. Ei tätä ehkä hyvänä neuvona voi antaa mutta nukkuu poika kainalossa aamuun asti.. Totesimme että mitä vain kunhan nukkua saadaan. Vieressäkin havahtuu usein mutta vain tarkistamaan että olen vieressä ja jatkaa unia. Tsemppiä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en siitä superista tiedä, tai siis tiedän että en ole. Saattaa ulospäin vaikuttaa, että olen ihan kohtuu hyväntuulinen ym. mutta oikeesti oon minäkin aika romuna välillä. Inhoon sitä, että lapsen yöhulinat on vaikuttanu mun koko asenteeseen sitä lasta kohtaan negatiivisesti. Ei sen niin pitäs mennä.
      Meillähän myös on tuo vieressänukkuminen ollu välillä sallittua, nyt sitten vuoden alusta on yritetty saada sitä vähemmäksi. Sitä ennen Nöppönen saattoi käydä 45min omassa sängyssä nukkumassa ja sitten jo vaati meidän sänkyyn pääsyä, vaikkei me vielä tunteihin siis siellä edes ois vieressä oltu (eikä oltu). Minä en nuku kovin hyvin potkivan kolmevuotiaan tullessa päälle, joten ois kiva jos viereen tuleminen tapahtuis vasta myöhemmin yöllä. Vieressäkin saattaa olla aika levoton ja joskus huutaakin, vähemmän kyllä. Mutta minä en oikein saa nukuttua..
      Kiitos kommentistasi, lämmittää mieltä nämä tsemppaamiset ja virtuaalinen vertaistuki. :) Tsemppiä ja jaksamista sinnekin!

      Poista
  11. Hei,
    olin itse jokin aika sitten päiväkodin vanhempainillassa. Siellä kolme perhettä kertoi ostaneensa leveämmän sängyn ihan tämän yöravaamisen takia ja lapset nukkuivat siinä äidin ja isän sängyssä.

    Yksi näistä perheistä nukkui niin että äiti nukkui kahden lapsen kanssa parisängyssä ja isä vierashuoneessa. Kaikilla syynä oli lasten ravaaminen viereen keskellä yötä. Äiti kertoi nukkuvansa omalla paikallaan ja lapset jalkopäädyssä, jolloin kainalossa ei kukaan ollut valvottamassa varsinaisesti.

    -Kaislalerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua harmittaa että ei valittu leveempää sänkyä silloin kun reilu vuosi sitten ostettiin tuo nykyinen, mutta ei tuntunut löytyvän kivan näköistä (ja hintaistakin) niistä leveämmistä. Ja mies halusi juuri tuon sängyn, joten sen syytä :'D Tässä taas mietin että pitäiskö vaan ottaa Nöppönen meidän sänkyyn niin pääsis helpommalla, ja jos vaikka ite nukkuisin sohvalla tai Nöppösen sängyssä.. En tiiä. Ois kiva kun sais pitää oman sängyn mutta alkaa uuvuttaa.
      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  12. Paljon voimia! Tiedän tismalleen, mistä puhut. Meillä yksi lapsi heräili myös yöt läpeensä 3,5 vuotta. Oma väsymys pääsi niinä vuosina todella pahaksi. Vasta pitkän ajan jälkeen, kun unet olivat parantuneet, aloin taas tuntea itseni normaaliksi. Olivat hirvittävän rankkoja vuosia.

    Toivon, että teidän tilanne alkaa pian helpottaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta <3 Usein saa lukea näitä "kyllä ne viimestään vuoden ikäsenä nukkuu", no joo ei ole toiminut. Mutta ehkä vielä joskus. Kiitos!

      Poista
  13. Hei pakko kommentoida tähän nyt, mutta mä oon kuullut ja lukenut että laventeli auttais. Siis jotain laventeliuutetta pari tippaa talouspaperiin ja sängyn alle. Joillakin on toiminut ja rauhoittanut yöunta. Ite en oo vielä kerennyt kokeilla, vaikka meilläkin molemmat lapset heräää monta kertaa yössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa no eipä ole tullut mieleen! Pitää laittaa kokeiluun. Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  14. Moi! Eksyin sun blogiin kun googletin miksi 3v ei nuku! Teksti oli todella tutun kuuloista! Miten nyt kun aikaa mennyt eteenpäin, onko löytynyt yhtään helpotusta tai taikaloitsua?
    T. Hieman väsynyt äiti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Valitettavasti taikaloitsua ei ole löytynyt, ja yöt ovat edelleen vaihtelevia. Kuitenkin yleisesti ottaen tilanne on parantunut, välillä on sitten huonompia öitä ja huonompia kausia mutta on jo niitä (meidän mittapuulla) hyviäkin öitä.

      Yleensä nykyisin menee oikeastaan joko niin, että alkuyöstä esikoinen saattaa kerran-muutaman kerran huutaa vähän, yleensä ei kuitenkaan pitkään eikä ole sitä kuuluisaa demoniraivoa (ei mitään kontrollia huutamisessa, ei tavallaan läsnä) ole ollut kuin ihan muutama kerta nyt tyyliin puoleen vuoteen. Sitten loppuyö menee yleensä paremmin, puolenyön jälkeen harvemmin huutaa enää. Silloin hän kyllä yleensä kerran-pari tulee meidän sängyn viereen, ja viedään sitten vessan kautta omaan sänkyynsä (yleensä siis ihan hyvillä mielin, tulee vain sieltä mutta suostuu takaisin huutamatta).

      Toinen vaihtoehto, ja näitäkin öitä on nyt ollut jonkin verran, on se että Nöppönen ei huuda ollenkaan koko yönä (!), tulee vain sitten sen pari kertaa ja viedään vessan kautta sänkyynsä.

      Nukkumaan mennään yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ja välillä ovat aamulla heränneet jopa vasta seiskan aikaan tai jälkeen (!), mutta nyt on ollut taas hivenen huonompaa kautta nukkumisessa (ja elämässä ylipäätään aikamoista vääntöä nelivuotiaan kanssa) ja herätys on saattanut olla jo ennen kuutta, jolloin molemmat lapset ovat kyllä tosi kiukkuisia ja aamu alkaa jäätävällä väsyväninällä.

      Helpompaan suuntaan on siis menty ehdottomasti noin kokonaisuutta ajatellen, vaikka vaihtelua toki on koko ajan. Huonoon on vain niin tottunut, ettei edes oleta saavansa nukkua kuin pari tuntia kerrallaan. Toivottavasti teillä helpottaa tilanne! Se on niin raastavaa :/ Ei nyt oikein ole mitään vinkkiä heittää tähän.. Mutta ainakin meillä huomaa että jos päivä on ollut liian aktiivinen, yö on hankalampi.

      Kiva kun löysit blogiin :)

      Poista
  15. Huoh! Olen jo luullut että tämä on vaan meidän ongelma, onneksi on muitakin...

    VastaaPoista
  16. Hei! Meillä reilu 3vee ja yöt yhtä kaaosta! Joko teillä on helpottanut tilanne? Ja jos on niin miten sen teitte??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Anteeksi kun en ole vastannut, en ole blogijuttuja paljon katellut kun lopetin kirjoittamisen. Nyt kuitenkin osui silmään että mitäs, täällähän on parikin uutta kommenttia tästä aiheesta, hupsista :D

      Meillä on helpottanut tilanne. Piti ihan lukea tämä oma postaus uudestaan, kun en ihan muistanut millainen tilanne olikaan pari vuotta (jestas!) sitten. Nyt on mennyt jo jonkin aikaa paremmin, aikaa toisaalta vaikea arvioida kun tilanne on edelleen hyvin ailahteleva. Mutta nykyään herätykset eivät ole jokaöisiä, nyt 5-vuotias Nöppönen saattaa nukkua jopa heräämättä joinain öinä. Yleensä ehkä niin, että hän herää käymään vessassa, yleensä kerran tai joskus useammin. Mutta pääsääntöisesti yöt menevät huutamatta.

      Huutoa on kuitenkin edelleen, ja tämä hämmentää kyllä. Hän on kuitenkin jo yli 5-vuotias, osaa puhua, kertoa murheensa, pohtia asioita. Mutta sitä deminiraivoksi kutsuttua huutoa (eli sitä päätöntä huutamista kun tuntuu ettei hän ole aivan hereillä, tuntuu melkein kuin kohtaukselta) hän ei hallitse eikä muista aamulla. Näitä huutoja, "kohtauksia", saattaa olla välillä vaikka parin viikon ajan melkein joka toinen yö, mutta sitten saattaa mennä monta viikkoa ilman yhtäkään kilarointia. Syytä ei edelleenkään tiedetä. Ollaan huomattu, että yön levottomuuteen vaikuttaa jos on ollut pahan mielen päivä ja varsinkin jos ilta on mennyt tappeluksi. Mutta toisaalta, kilarointia saattaa tulla vaikka olisi ollut superkiva päivä ja tehty vaikka jotain erityisen kivaa ja haliteltu paljon.

      Nuo yölliset huutokohtaukset tulevat usein pari tuntia nukahtamisesta, sijoittuvat siis onneksi siihen kun itse ei olla vielä nukkumassa. Ja näitä kilarointeja ei yleensä tule enempää kuin se yksi yössä. Huuto alkaa aina samalla tavalla ja koko setti on yleensä hyvin samanlainen, joskus kestää lyhemmän aikaa (esim. 5-10 min) ja joskus pidempään (vaikka 20min). Hän ei tunnu olevan täysin hereillä, puhuu (siis huutaa) kaikkea tosi outoa mistä ei saa selvää tai ei vaan ymmärretä, kun ei tarkoita mitään. Saattaa myös huutaa jotain sen suuntaista, mistä on arveltu että käsittelee päivän tapahtumia. Mutta myös kaikkea aivan päätöntä. Sitten kun hän herää ja palaa todellisuuteen, saattaa joko olla tavallaan äkäinen "No ette te ymmärtäny" tai sitten muuttuu vain itkuksi. Sen jälkeen rauhoittuu nukkumaan helposti. Herääminen vaan kestää joskus pitkääkin, ja silloin huuto tietysti rassaa kun siihen ei mikään auta vaan on vain odotettava vieressä että helpottaa.

      Poista
    2. Mutta tosiaan, hyvin vaihtelevasti on tätä. Välillä muutamakin kerta viikossa, mutta sitten voi mennä kolme viikkoa ilman. Pääsääntöisesti tilanne on siis parantunut huikeasti, kun usein menee yöt ihan ilman huutamista (vessakäynti vain sitten). Toki kun tätä on jatkunut vuosia ja hän on jo näin iso, tilanne mietityttää (ja kyrsii myös). Mutta toistaiseksi ei tiedetä siis, itse ajattelen ehkä eniten niin että hän on vain erityisen herkkä ja käsittelee asioita mielessään näin. Ja minkäs sille voi sitten tehdä.

      Nukkumaan mennessä pyritään pitämään tunnelma hyvänä, halitaan ja kerrotaan että rakastetaan ja isi laulaa unilaulut. Isi myös juttelee sängyssä vielä tyttöjen kanssa päivän tapahtumat läpi (tytöt nukkuu kerrossängyssä, itse yleensä syötän vauvaa tällöin), kyselee mikä oli kivointa ja huonointa päivässä. Tuolla illan sujuvuudella ja juttelulla tuntuu olevan iso merkitys, tähän on siis pyritty panostamaan nyt enemmän. Ettei alettaisi vaan hoputtaa iltapalalla ja hammaspesuilla ym.

      Ei mulla siis oikeastaan ole mitään vinkkiä antaa, meillä on auttanut vain aika. Ja varmaan tuo iltaisin kunnolla huomion antaminen, hyvän tunnelman pitäminen, päivän tapahtumien kertaaminen. Iltasatu jätettiin pois, kun tuntui että se oli aina liian jännittävä ja jäi mieleen pyörimään ja yö oli levoton. Nyt siis käytössä juttelun jälkeen unilaulut. Ja iltaisin ei katsota telkkarista ainakaan mitään jännää, jos katsoo jotain niin aika kevyttä eikä juuri ennen iltapalaa sitäkään.

      Harmi ettei ole antaa paremmin vinkkejä! Tai lohtuakaan oikeastaan :D Mutta paljon paljon tsemppiä toivon teille! Tiedän miten raskasta se on. Jaksamista auttaa se että pyritte pitämään vanhempina ensinnäkin tietysti saman linjan miten toimitte, mutta myös pyritte pitämään yhtä ettette käänny toisianne vastaan. Jaksaminen lasten kanssa on PALJON vaikeampaa jos tarvii samalla tapella puolison kanssa. Toisesta saa paljon tukea ja tilannetta kannattaa purkaa puhumalla puolison kanssa. Jos siis on puoliso, toki jos yksin on niin homma on vielä raskaampaa. Joka tapauksessa, voimia!

      Poista
    3. Oli niin pitkä vastaus ettei mahtunut yhteen kommenttiin :D

      Poista
  17. Minäkin haluaisin tietää joko teidän esikoinen nukkuu yönsä? Täällä meillä 3,5 vuotias neiti ei nuku edelleenkään, heräilyjä ja huutoa useita kertoja yössä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kirjoitin tuohon ylemmäs vastausta nykyiseen unitilanteeseen :) Mennyt nämä kommentit vähän ohi kun blogin lopetin ja en oo postia seurannu. Mutta nyt! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!