Erilaisia tissejä, silti kaikki täydellisiä tissejä



Blogimaailmassa kohistaan tisseistä. Eilen Kaksplussan sivusto jumitti suuren käyttäjämäärän takia, kun Akkavallan Otto julkaisi mahtavan vastaiskun Maisa Torpan kohukirjoitukseen. Myös Munakoisoni ja minä –blogissa ylistettiin rakkautta rinnoille, kaikenlaisille rinnoille, ja haastettiin mukaan jakamaan positiivisuutta. Siitäpä minäkin inspiroiduin sanomaan sanasen aiheeseen, joka on minulle yllättävän tärkeä.

Olen täällä aikaisemminkin todennut, että mun tissejä ei imetykset, tai oikeastaan niiden lopettamiset, ole kohdelleet mitenkään kovin lempeästi. Parjasinkin omia patalappujani aika kovin sanoin. Tissien muoto, koko ja kiinteys on muuttunut raskauksien ja imetyksen myötä. Tyhjät nahkapussukat, ajokoiran korvat, lapaset, mitä näitä nyt on. Ja tottahan se on, että vähän pulleammat purjeet olisivat kivat. Ei haittaisi, jos paidat eivät roikkuisi päällä ja kaula-aukosta ei kumartuessa näkyisi napaan asti. Mutta nyt on näin, kahden pitkän imetyksen jälkeen. Alan pikkuhiljaa hyväksyä sen.

Silarit on täysin fine. Itsensä muokkaamisessa ei ole mitään väärää. Mutta vain niin kauan, kuin sen tekee itsensä eikä minkään muun takia. Ei miehen takia tai median luomien mahdottomien kauneusihanteiden vuoksi. Ei ole ihme, että naiset ovat epävarmoja erilaisista muodoistaan. Media- ja mainosmaailma luovat uskomattomia paineita, joiden varsin kapeaan hyväksyttyyn malliin vain harvat meistä yltävät.  Silti juuri ne harvat, jotka poikkeavat siitä tavallisten ihmisten massasta, ovat ”niitä oikeita” malleja. Miksi?

Miehelleni olen täydellinen juuri tällaisena. Hän kertoo sen minulle usein, koska en itse tahdo sitä millään uskoa ja muistaa. Mieheni ei arvota naista vain rintavarustuksen perusteella, kuten eivät ystävieni miehetkään tee. Ystäväni kertovat, miten heidän kumppaninsa jaksavat tsempata ja lohduttaa, ihailla ja kehua, rakastaa heitä ja saada heidät itsensä rakastamaan itseään. Miehet buustaavat itsetuntoa silloin, kun se uhkaa vaikkapa synnyttäneellä naisella loppua. Miehet rakastavat meitä juuri tällaisina kuin olemme. Pieni- tai isorintaisina, muhkumpina tai hoikempina. Meidänkin tulee rakastaa itseämme. Tämän tissikohun ja pohdiskelun myötä alan itsekin arvostaa itseäni enemmän. Sama tapahtui ystävillekin, joissain whatsapp-ryhmissä liikututtiin kyyneliin itseluottamuksen noususta. Me olemme kauniita.

Tähän Jasminen heittämään haasteeseen osallistuin enemmän kuin innoissani, kuten myös 13 (siis 13!) rohkeaa ja vahvaa naista, minun ystävääni. Naisia, joiden kauneus kumpuaa sisältä. Kaikilla on erilaiset rinnat, joista voi olla ylpeä. On isompaa, pienempää, täydempää ja tyhjempää. On lapsettomia, imettäviä ja imettäneitä naisia. Kaikki erilaisia, mutta kaikki niin kauniita juuri tuollaisina. Vai mitä sanotte näistä rohkeista naisista?


#rakastarintojasi


Kiitos ihanat naiset! Olette mahtavia. <3





12 kommenttia

  1. Nää kaikki kirjotukset on nii hyviä! Tää siun myös, ihanasti puettu kaikki sanoiks <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, minäkin tykkään tästä! Niin mahtavaa kun näin moni lähti mukaan ja tunsi voimauttavana tämän kokemuksen. Ihanaa <3

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus ja hienoja tisuja! :D

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjotus :) kyllähän tuon muutoksen itekin huomaa nyt 10kk imettäneenä... Eikä varmaan paremmaksi muutu tulevaisuudessakaan :D Mut se vain on hyväksyttävä, kuitenki niiden tärkein tehtävä on imetys. Ainaki minusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä. Kyllä se tarkoitus niille on jotain ihan muuta kuin ensisijaisesti miehiä miellyttää :D Onhan nää minunki ihan rusinat, mutta hei kaks pitkää imetystä joten hienosti homma hoidettu! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!