Savolaisylpeydestä ja kotihiireilystä



”En kehtoo ennee syyä.” Ahhah voin kertoa että hivenen huvitti, kun esikoinen 3,5v totesi näin päivällispöydässä työntäen samalla (onneksi jo melkein tyhjän) lautasensa kauemmaksi. Siis oikeasti, eihän me nyt noin levveetä savvoo puhuta, kai? Vaikka siis huippuahan tuo on.

Tuosta Nöppösen kommentista tuli mieleeni pohtia vähän enemmänkin, mistä me tullaan tai mistä minä tulen. Oon itse jokseenkin ylpeä savolaisuudesta ja siitä, että se oikeasti kuuluu puheessani. Eräs ystäväni joskus totesikin, että puhun ikäisekseni levveetä savvoo. Kai se sitten on totta. Enhän edes kirjoita tänne blogiinkaan kirjakieltä ihan tarkoituksella, ja monesti Mies onkin oikolukiessaan tekstejäni jostain huomauttanut. Varsinkin aloittaessani kirjoittamisen olivat postausluonnokset täynnä punakynää Miehen jäljiltä. Sittemmin merkit ovat vähentyneet huomattavasti, joskin syynä ei luultavasti ole niinkään mun kirjoituksen kehittyminen ”oikeammaksi” vaan ehkä Miehen kyllästyminen. :D Mene ja tiedä.







Savolaisuus on osa minua ja meitä. Olen asunut ikäni samassa kaupungissa (lukuun ottamatta kahta vuotta, jotka käytiin Miehen kanssa asumassa Joensuussa yliopiston alkaessa – sitten haluttiin takaisin kotipaikkakunnalle) Pohjois-Savon sydämessä, ja jopa samalla asuinalueella koko ajan. Jopa niinkin, että kahdessa osoitteessa tässä kaupungissa, ja kahdessa niistä kahteen kertaan. Eli ei ole kovin laajat elinympyrät mulla ahhahaa. Synnyin siis Esimerkkikatu Kolmosessa jossa asuin ensimmäiset 7 vuotta, sitten muutettiin parin talon päähän Esimerkkikatu Vitoseen. Sieltä muutin lukion jälkeen Miehen kanssa Joensuuhun, josta vajaan parin vuoden päästä siihen samaan asuntoon Esimerkkikatu Kolmoseen (johon siis synnyin). Siellä asuttiin muutama vuosi, kunnes reipas vuosi sitten ostimme mun porukoilta tämän nykyisen asunnon, ja näin asun jälleen Esimerkkikatu Vitosessa. Lasten unihuone oli alun perin mun huone pienenä, mutta myöhemmin kun veljeni lähti armeijaan valloitin hänen isomman huoneensa, joka on nyt mun lasten leikkihuone. Mualimaa nähty ja niin poispäin, eikö. :D 

Mutta mitä tästä voi päätellä? Olen aika vahvasti koti-ihminen ja erittäin muutosvastarintainen (voi tästä olisi niiiiin paljon esimerkkejä, Milla varmaan tukehtuu juuri kommenttiinsa! :D). Tykkään tutusta ja turvallisesta ja minusta oli huippua asua melkein porukoiden naapurissa silloin ennen kuin ostimme tämän asunnon heiltä (onneksi eivät nytkään asu kilometriä kauempana!). Olen ehkä aika tylsä enkä kovin jännityksenhakuinen näin normaalissa arkielämässä. Olen iloinen, kun perhe ja ystävät ovat lähellä enkä haluaisi muuttaa jonnekin kauas vieraaseen kaupunkiin, missä en tuntisi ketään (paitsi jos tietäisin että muualla asutaan esim. puoli vuotta mutta sitten tullaan takaisin perheen luokse). Tykkään näistä huudeista ja olen tallannut näitä samoja katuja jo melkein 26 vuotta. Vaikka toki haaveilen omasta pihasta (koska grilli, trampoliini ja helppous!), ei se meidän yhden vanhemman palkalla ole mahdollista budjettiin survoa. Ainakaan täyttäen samalla muita kriteerejä esim. tilan suhteen. Mutta ehkä joskus. Silloin toki huudit vaihtuisivat (olisi ehkä jo aikakin), sillä tämä meidän asuinalue on käytännössä betoniviidakkoa. :D No ei nyt ihan, meidänkin talon nurkalta lähtee metsä kahteen suuntaan ja lampia pururatoineen on ympärillä useita (jos vaikka joskus lenkkeilisi, köhköh). Mutta esim. rivitaloja täällä ei ole. Kyllähän se aina Helenan luona käydessä iskee kasvoille, miten paljon helpompaa lasten kanssa olisi rivarissa. Mutta no can do, meillä ei ole kahta palkkaa vielä piiiiitkiin aikoihin, koska ensin mun pitäisi opiskella kai jotain että voisi töihinkin mennä. :D Tämä on kuitenkin hyvä juuri nyt. Elämä on hyvää juuri nyt.






Nöppönen toivottelee ”hyvvää työpäivää” isille, kysyy onko ruokana ”kannaa” tai ”sallaattia” ja on alkanut käyttää ilmaisuja kuten ”no en mä sit..” ja tiedustelee ”millon pappa ja mummi tullee käymään?”.  Minusta on ihanaa, että murteet näkyvät puheessa, ja olen iloinen Nöppösen savolaisuudesta. Tuleehan näitä vähemmänkin hienoja juttuja näköjään toisteltua, esim. ”no hellalumala äiti” ja ”vitja ku pittää lähtee.” Selkeästi siis mallista opitaan, niin hyvät kuin huonot. Hups.

Kuuluuko teidän puheessa murteet?




20 kommenttia

  1. Ihana postaus ja kuvat! Voisitko kirjoittaa koko postauksen murteella joskus? Entisenä Oululaisena (en syntyperäisenä, mutta murre tarttui hyvin) kirjoitin postauksen ouluksi ja se oli kivvaa! ;)

    VastaaPoista
  2. No voihan vitja miten symppis teksti :D Savvoo viäntävät pienokaiset ovat kyllä mainiota kuultavaa. Helposti tarttuvaa on tämä savolaisuus, ja näin kymmenen vuoden Kuopiossa asumisen jälkeen alkaa ehta pohjalainenkin olla aika vietyä naista. Mutta minkäs teet, Kuopioon ja kuopiolaisuuteen on helppo rakastua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhah mikä avaus kommentissa :D Ja siis Kuopio on kyllä <3 Jotenki just kivan kokonen kaupunki, mulle ainakin. Kivvaa kun kommentoit!

      Poista
  3. Mies on Kuopiosta kotoisin ja vääntää savvoo aika lailla. Itellekin on kyllä tarttunu:) Ja esikoiselle. Paras taitaa olla "telekkä". Ikkunasta näkyy joki, jossa telekät uiskentelloo :D Kävivät laittamassa uuden telekänpöntönkin yhdessä isin kanssa. Joo, asutaan metässä. Ei oo betoniviidakkoa mailla halmeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahhah kun nauroin tuolle "telekät uiskentelloo" :'D Ihana!

      Poista
  4. Itse olen koko ikäni asunut täällä Turun seudulla ja kyllä sen kuulemma huomaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun murre on kyllä hassu! Joissain blogeissa sitä on kirjotettunakin niin naureskelen aina sille :D Murteet on niin huippuja!

      Poista
  5. Olen Savosta kotoisin ja Jyväskylään muuttaessani opiskelemaan parikymppisenä sain kuulla viäntämisestä ja kiäntämisestä. Aina kaikki nauro, että koskookomulla mahhaan eikö mulla oo rahhaa :D Tiedostamatta puhe vähän tassaantui siellä "puhutaan puhtaimmin Suomessa" kaupungissa. Sieltä muutin Viitasaarelle, joka on Keski-Suomen puolella, mutta Savon rajalle 40km. Siellä puhuttiin melkein savvoo, ja immeiset siellä ihmettelikin että oonko muka Savosta kun enhän minä viännä ja kiännä sillä tavalla kun savolaiset tekkee. Silloin harmitti! Koska olin pitänyt sitä ominaisuutena mistä halusin pitää kiinni, mutta huomaamatta se oli vähentynyt. Nyt muutama viikko sitten muutto Päijät Hämeeseen (just ei tunneta ketään muutto :D) ja toivon, että osan murteesta osaisin pitää kiinni. Sitten vaikka kynsin hampain! :) Esikoinen kohta 11kk ei vielä puhu, mutta toivon että hänellekin jotain äidin peruja siirtyis. Edes sit mahhaan kosku ja ettei oo rahhaa :D Ja kyllä mies jaksaa vieläkin 6-vuoden yhteiselon jälkeen joskus mun puhheelle naureskella, vaikka savon murre ei hälle niin vieras olekaan.

    Savolaisuus kunniaan, ja murre pidettävä hengissä! Vaikka väkisin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Savolaisuus kunniaan todellakin! Toivottavasti säilyy juuret ja siirtyy lapsellesikin edes jottain, tuplakonsonantit on niin parhaita :D

      Ja toivottavasti löytyy uudelta paikkakunnalta samanhenkisiä kavereita! <3

      Poista
  6. Hah, minustakin tuntuu aika hauskalta, kun poika on nyt ruennut venyttämään (lue: venyyyttämään) vokaaleja jyväskyläläisittäin, että "määä sitä..." ja "määä tätä". Muuten kyllä olen itsekin luullut puhuvani pitkälti yleiskieltä, mutta pääkaupunkiseudulla asuva siskoni huomaa heti meidän jyväskyläläisen puhetavan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen varmasti huomaa sitten eri paikkakunnalla asuva, vaikka ei itselleen niin silmiinpistävä puhetapa olisikaan. Minusta oli hauskaa, kun lukioainaka kielimatkalla huomasi heti puheesta että mistä päin Suomea ryhmäläiset olivat. Ja kuulemma huomasi meidänkin savolaisuuden heti kättelyssä, heh. :D

      Poista
  7. Oulusta oon ite kotosin ja murre kyllä kuuluu minunki puheessa. Oon kyllä ylpee omista juuristani! :) murre varmasti on ja pyssyy vaikka Lapissa asutaanki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murteet on huippuja ja ihanaa että niitä haluaa vaalia! Onhan ne omat juuret kuitenki tärkeet :)

      Poista
  8. Hahaa, täytyy toivoa,että meidänkin muksuun tarttuu murre mummolassa. Se on niin hauskan kuuloista ja varmasti vielä hassumpaa lapsen suusta. Itse huomaan viäntävänä ja kientäväni aina Savon reissun jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha savolaisuus tarttuu helposti :D Toivottavasti tarttuu, kyllähän ainakin yleensä varsinki vanhemmat ihmiset viäntävät enemmän kuin nuoret, niin jospa mummolastakin jotain tarttuu :)

      Poista
  9. Siis vau ! Kuinka siistiä että oot asunut samoilla nurkilla aina! mie oon 23 vähän päälle ja muuttanu ainakin 10kertaa ja nyt on kuudes kaupunki. Meillä puoliskon kanssa tulee elokuussa 3vuotta yhteiseloa ja tällähetkellä asutaan kolmannessa yhteisessä asunnossa :D ja tääkin on kaksio että pientä tilanpuutetta ja muuttokuumetta pukkaa ;D
    aivan ihanka kuvia, ihan lemppari toi eka kuva! Oot niin onnellinen siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan noita muuttoja! Meilläkin Mies on muuttanut moooonta kertaa elämänsä aikana, samassa kaupungissa tai kaupungin laidalla tosin. Mutta kuitenkin niin monesti muuttanut ja monta kertaa koulut vaihtunu, että ei ole jäänyt pitkäaikaisia ystäviä ihan ala-asteelta asti. Mulla taas on ystävä eskarista asti, samassa koulussa lukioon asti (ysiluokalla opettaja sanoi että menkää hyvät tytöt eri lukioon kun muuten ootte vaan aina paita ja perse ettekä tutustu muihin! :D). Minä haluisin että asutaan suht samassa paikassa kun lapset on kouluiässä, ettei tarviis sitten vaihella kouluja ainakaan monesti. Niin pitää nyt sitten päättää ennen kuin Nöppönen menee eskariin, että asutaanko tässä silleen oikeesti piiiiiitkään vai muutetaanko muualle pidempiaikaiseen ratkaisuun. Luultavasti kyllä pysytään tässä, mahdutaan kuitenkin neliöön ja on meille hyvä ja edullinen ratkaisu (paitsi se että ei oo pihaa, on kolmet portaat eikä hissiä ja parkkipaikalle 200 metriä :'D).
      Ja kiitos, minustakin oli ihania kuvia <3

      Poista
    2. siis mitä sun pitää kyllä tehä semmonen kotipostaus! ettekö te ookkaan omakotitalo asujia! Toi on kyllä munkin mielestä tärkeä ettei tarttis koulua vaihtaa, mulle on tullut kolme kaupunkia peruskoulun jälkeen :D unohin että olin kommentoinu :D nyt satuin selaamaan ja muistin :D

      Poista
    3. Ai semmonen kuva on tullu :D Joo pitäis varmaan tehdä. Jos ois joskus siistiä haha :'D

      Poista

Kiitos kommentistasi!