Mielessä aina



Viime viikolla pääsin sen taas tekemään: nuuskimaan vastasyntyneen huumaavaa tuoksua. Ystäväni vauva oli viikon ikäinen, pieni ja suloinen totta kai. Nukkui sylissäni ja näytti maailman viisaudet tietävältä. 

Tavallaan on unohtanut, miltä niin pieni tuntuu sylissä. Miten joku onkin niin kevyt ja pikkuinen, mutta silti ihan valmis ja täydellinen pieni ihminen. Oma persoonansa.

Ei mene pitkään, kun se tunne muistuu mieleen. Miten ne omat pienet ovat siinä rinnalla tuhisseet, tietämättöminä siitä miten he ovat mullistaneet meidän maailmamme. Katselleet silmiin ja hymyilleet. Sytyttäneet voimakkaimman liekin.

Just nyt on hyvä ja elämä tuntuu sujuvan. Tämä hetki on ihana. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että kaipuuta ei ole edelleenkään haudattu. Mikä tuntuu vähän hassulta, sillä näiden kahden temperamenttisen tänttärän kanssa on todellakin omissa hermoissa pitelemistä. Siltikään ei tunnu vielä kokonaiselta. Ajatuksissa(ni) on edelleen ”sitten kun joskus on kolmas…” vaikka se sitten kun ei olekaan vielä. Mielessä vain.






Voi vauva. Ihana, valloittava, uusi hienon ihminen alku. Isosiskosi on ehkä maailman ylpein ja vanhempasi niin seesteisen onnelliset. Valitsit hyvän perheen, johon syntyä. <3




6 kommenttia

Kiitos kommentistasi!