Muijalla heittää päässä



Itkettää, naurattaa, suututtaa, hermo menee, hyvä fiilis, itkettää, naurattaa. Siis mitä tämä nyt on kun mielialat kevyesti heittelee. Välillä oon ihan raivona esikoiselle, kohta jo silittelen päätä ja rakastan niin että sydämeen sattuu. Ajoittain vaivun epätoivoon ja kohta taas hauska meemi (luojan kiitos on meemejä!) saa hirnumaan. Itken ihmeellisistä asioista erikoisissa tilanteissa (kuten tässä taannoin puhelimessa liittyen mitä ilmeisimmin elämääkin suurempaan kauppareissuun, köh) enkä pysty edes puhumaan niistä oikeasti surullisista asioista ilman että kurkku kuristuu kiinni. Eilen illalla alkoi itkettää, kun ajattelin lasten serkkua joka täyttää ensi kuussa jo 7 vuotta (älä kysy miksi itketti, en osaa kertoa) ja kuopuksen yskä ahdisti niin paljon, että passitin Miehen nukkumaan hänen viereensä patjalle (ettei pieni tukehdu yöllä, koska niinhän siinä muuten kävisi).

Hivenen meinaa jo rasittaa tämä jatkuva alakulo ja rähjääminen. Vastapainona toki on sitä huippufiilistäkin ja intoilua pienistä jutuista, mutta on tämä kyllä. En tiedä heittääkö mulla jotenkin hormonit aivan täysin vai mikä stressipaniikki tässä nyt on. Siis enhän minä muutenkaan mikään tasaisin luonne ole tai aina aurinkoinen positiivisuuspakkaus (ahhah todellakaan), mutta kyllä viime aikoina on silti tuntunut olo vähän ihmeelliseltä. Raskaana en ole, varmistelutestinkin tein juuri kun Mies niin ystävällisesti siihen kehotti, koska ”on jotenki aika iso maha” (kyllä, suora lainaus). Mutta siis ei, vaikka iso maha onkin ahhahaa. :D

Tämä on nyt ehkä sarjassamme too much information, mutta kerronpa kuitenkin koska olen kälättäjämuija. En siis tiedä voisiko minipillereillä olla vaikutusta asiaan, mutta toisaalta oon niitä syönyt joulukuusta (?) asti. Tässä välissä pidin taukoa niistä, kun en meinannut milläään muistaa ottaa pilleriä joka päivä ja alkoi sellaiset ”hups taas jäi kaksi peräkkäin ottamatta” –tapaukset olla jo hivenen turhan yleisiä. Pelotti, että raskaudun vahingossa ja vedän sitten kuitenkin vain pilleriä perään, eikä se voi olla hyvä juttu. Ja onhan tässä ollut kevään mittaan joitain bileitäkin  (köhköh), joten olisi ihan kiva tietää olevansa paksuna ennen kuin lapsesta tulee joku kaksipäinen pillereiden nappailun tai alkoholin käytön takia. Äskettäin kuitenkin hain uuden paketin nappeja, koska muiden syiden (tätä sen enempää avaamatta, kröhöm) lisäksi kivut olivat niin veemäiset sen pari päivää kuukaudessa. 

En vaan nyt oikein osaa ajatella, että onko mielialat vaihdelleet enemmän nyt pillereiden kanssa vai ilman, ja nyt on pillerit mutta ei enää imetystä. Mies on varmaankin sitä mieltä että mä vain olen tällainen ja mun pitäisi vähän rentoutua. :D  Toisaalta onhan tässä stressiäkin ilmassa ja ahisteltavia asioita, mutta eikö sitä ole aina. Huoh! 

No mutta, jospa tämä tästä tasautuisi. Ilon kautta ja sillä lailla (jepjep). Onko muilla kokemusta minipillereiden vaikutuksesta mielialaan?


Välillä myös hymyilyttää



8 kommenttia

  1. Eikä tuota "iso maha" -kommenttia, kuulostaa ihan samanlaiselta huumorilta mitä meillä täällä kotona viljellään.. :D Täälläkin ajoittain aina mielialat heittelee, välillä raivotaan ja välillä taas nauretaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä tuo on aika yleistä huumoria :D Siis kyllähän tää on kieltämättä tämmönen pallo että sais raskauskuvat helposti feikattua :'DD

      Poista
  2. Muahhahhaha Tiina sä vaan oot tuuliviiri, ihana sellanen :'D nimimerkillä. Toinen tuuliviiri :D

    VastaaPoista
  3. Hahha tuttua! Tosin mie en popsi pillereitä ja imetänkin vielä mutta kyllä nyt piti nöyränä pyytää anteeksi puoliskolta joka nyt lomalla on ollut apuna enemmän kuin ikinä, eikä silti auta yhtään tai tee mitään oikein tai mistähän sitä nyt vielä vois muuten vaan räjähtää tai alkaa pillittää kun mie teen kaiken yksin ja kaikki on mun vastuulla, vaikka ei edes ole enkä tosiaan tee :D

    VastaaPoista
  4. Mulla aina ensimmäisen vuoden Cerazzetet toimii kuin unelma (ts. ei vauvoja, ei menkkoja) mutta sitten yleensä alkanut tulla ongelmia (jotka on hoidettu hankkimalla vauva, mutta enää se ei ole vaihtoehto). En kyllä osaa sanoa kuinka iso vaikutus mun mielialojen heittelyihin (uskokaa tai älkää, niitä on...) on pillereillä ja hormoneilla - tässä on viisi vuotta oltu sellaisten hormonaalisten voimien vietävänä, että en oikeasti muista millainen oli mielenlaatu aikoina ennen mitään ylimääräisiä vaikuttimia. Huoh. Kauheen vaikeeta tää ehkäisy, tulee hulluksi (tavalla tai toisella).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään kyllä oikeestaan muista miten on menny ennen lapsia, oonko kilaroinu samalla tavalla (luultavasti en ihan, ehkä tässä kroonisella univelalla on myös jotain tekemistä). Mutta on vaikeeta joo, pitää muistaa ja on sivuvaikutuksia.. Olisko vaan helpompaa hankkia se kolmas ahhahaa :'D

      Poista

Kiitos kommentistasi!