Hiljaisuus



Täällä on pidetty taukoa kaksi kuukautta. Ei ollut tarkoitus. En mitenkään tietoisesti lopettanut kirjoittamista. En vain kirjoittanut viikkoon, sitten toiseen. Sitten siihen alkoi jo tottua, ettei ilta menekään konetta tuijottaen. Enkä enää muistanut, miksi tein niin. Ei tuntunut olevan mitään (uutta) sanottavaa. 

Sitten tuli maailmantuska. Tuntui pahalta valittaa omista jättiongelmista kuten viiden tunnin yöunista, kun joku toinen menettää lapsensa pyrkiessään pakoon kotimaansa sotaa. Vielä enemmän väärältä tuntui ajatus jostain kevyestä hiphei arki on juhlaa –ylistyksestä. En sitten kirjoittanut. Enkä myöskään juuri lukenut muiden blogeja. Sen sijaan kiusasin itseäni uutisilla ja kuvilla ja saatoin käyttää kahden tunnin päikkäriajan maailman epäreiluuden itkemiseen. Viisasta, sanoisin. Lahjoittaminen antaa edes hiukkasen paremman mielen.

Muutama teistä on kysellyt, vieläkö kirjoitan. Vastaus on, että en tiedä. Voi olla, tai sitten ei (olenhan savolainen :D). Toisaalta perustin blogin siksi, että tulisi kirjoitettua muistiin tätä meidän elämää. Se on tärkein syy bloggaamiseeni. Ja on oikeasti kiva lukea myöhemmin omia tekstejään siitä, mitä on tehty milloinkin ja miten on mennyt. Missään vaiheessa en ole harrastanut kovin kummoisesti kärkkäitä mielipidetekstejä tai yrittänyt kalastella lukijoita. Jostain teitä on kuitenkin löytynyt, mieletöntä vertaistukea. <3 Kiitos siitä. 

Tämän vuoden aikana olen kirjoittanut joka ikinen päivä onnellisuuspäiväkirjaa itselleni. Se alkoi ihan pienistä jutuista, ehkä yksi positiivinen asia päivässä. Alkuvuoden merkinnät ovat lyhempiä. Myöhemmin aloin kirjoittaa enemmänkin, päiväkirjamaisesti kuvata päivän tapahtumia. Mainitsin ehkä jos oli joku hankalampi juttu, mutta pääasiassa keskittyen siihen hyvään. Ja tiedättekö, ei ole ollenkaan vaikeaa löytää jokaisesta päivästä jotain positiivista ja ihanaa. Vaikka päivä olisi raskas, väsynyt ja päällimmäinen tunne illalla olisi ”olinpa paska äiti, huomenna olen parempi”, silti siitä päivästä löytyy jotain ihan parasta. Se on lohdullista. Ja sen kirjoittaminen tekee siitä todellista. Elämä on hyvää, huono päivä ei tarkoita huonoa elämää. Ja varsinkin viimeaikaisten kauheiden uutisten ja kuvien myötä arvostan taas enemmän meidän elämää. Ja olen onnellinen. Ja yritän jopa vähentää (turhasta) valittamista (no, onnistuminen on vielä kyseenalaista, koska huumorilla tilittäminen on vaan terapeuttista :D). 

Mä luulen, että palailen vielä blogin pariin. Alkaa ehkä tuntua siltä, että olisi fiilistä kirjoittaa. Teitä on siellä huipputyyppejä ruudun toisella puolella, mutta myös täällä on joku joka haluaa niitä meidän kuulumisia – minä.





P.S. Vaikka blogi on ollut hiljainen, instagramissa @hetkenvaanblogi päivittyy ahkerasti!




16 kommenttia

  1. kiva kun postasit, toivottavasti alat bloggaamaan uudelleen! :) sun postauksia on ollu ikävä vaikka instas sua seuraankin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä mä alan, löysin mun kadonneen motivaation! Mutta insta on toki silti aika paljon aktiivisempi :D

      Poista
  2. Mulla on ihan sama. Viimei kuukausien postakset on aika nollissa. Jotenkin nyt on tapahtunut niin paljon kaikkea muuta enkä ole edes jaksanut miettiä blogia. Ihan kiva kuitenkin, että se voi roikkua taustalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sillä en minäkään ole "virallisesti" lopettanut, annoin vaan ajan kulua ja eihän ole mitään velvoitetta kun ei bloggaa portaalissa. Mutta nyt on ajatus kypsynyt ja jaksaa jatkaa! :)

      Poista
  3. Huippu homma! Lisää vaan, anna tulla, anna tulla!! *kannustava valmentajamainen asenne, pienessä etukenossa käsiä taputtaen* :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahahaha oot kyllä niin huippu aina :D Ihana kun tsemppaat <3

      Poista
  4. Mä niin ymmärrän ton fiiliksen! Ja tuntuu, että monella muullakin on ollut sama ongelma, ja varmasti yks bloggareiden perusongelmia. Aina välillä tulee hetkiä kun sitä elämää on ihan hyvä elää kokonaan ilman mitään sen suurempaa pohtimista ja raportoimista. :) Mut tosi kiva että palasit (ja palaathan!)

    VastaaPoista
  5. Huippua! Kiva kuulla sinusta, kovasti oonkin jo ootellu. Toivottavasti jaksat jatkaa! Tämä on niiin ihana ja aito, lemppari blogini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua ihana kommentti, kiitos <3 Joka kerta yhtä hämmentävää kun joku kehuu :D Ja kyllä jatkan, löysin motivaationi piilostaan!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. <3 Selina aina jaksat kommentoida, kiitos ihana!

      Poista

Kiitos kommentistasi!