Ihan helvetin hyvää huomenta vol. 2



Niin hienosti alkoi tämäkin aamu, ai että sielu lepää. Eikä ole edes maanantai, tuntui vain siltä.

Sarkasmivaroitus tähän väliin. Jumalauta.

Yö meni toki todella loistavasti, pirteänä noustiin ja iloisesti naureskeltiin vain koko porukka. Aamupuurotkin melkein syötiin juu, eikä lainkaan viskottu lattialle. Pukeminenkin onnistui lähes tappeluitta, ilman uhkailua ja kiristystä. Koirat käytettiin ulkona seesteisesti yhdessä lasten kanssa, sadesäässä mutta sehän vain virkistää mieltä. No pestähän koirat pitäisi, onhan niillä luonnollisesti jäänyt sitä itseään pitkiin hanurikarvoihin kiinni. Vaan en ehdi, pitää jättää ne odottamaan kylppäriin että vien esikoisen päiväkotiin ja pienemmän kerhoon. 

Mutta kuinkas sitten käykään kerhossa, no eihän se lapsi mitään suostu tekemään kun pitää aloittaa lattialla kaariraivoaminen. Juustopala olisi pitänyt saada, kuulemma. Muut aloittavat aamupiirin, poistuvat vanhemmat katsovat ihmetellen minua ja pää kärpässienenä huutavaa jälkikasvuani. 

45 minuuttia. Niin pitkään kestää kaariraivoaminen, ennen kuin nappaan lapsen kainaloon ja puen hänelle ulkovaatteet takaisin. Se siitä kerhosta. Kotiin pesemään ne koirien hanurit. Juustopala on sentään unohtunut. Minua vieläkin harmittaa, että kuopukselta jäi väliin kerhon aamupiirin muskari. Sieltä kuului kaikki lempparibiisit.

Kyllä meillä on aina niin mukavaa. Kuten Anna on todennut: ”Päivät pitkiä, vuodet lyhyitä.” Word. 




No kyllä tämä tästä. Tarkoitus oli kirjoittaa omalla ajallani kuulumisia enemmänkin, mutta sattuneesta syystä tässä on nyt yksi uhmakas kaksvee jaloissa. Pitäisi kuulemma piirtää lammas. Että palailen paremmalla onnella toisella kertaa sitten!

P.S. Jotenkin on ehkä aistittavissa vähän sama fiilis kuin maaliskuisessa postauksessani Ihan helvetin hyvää huomenta. Niin. Ehkä tästä saa jo postaussarjan, ahaha.




4 kommenttia

  1. apua en kestä, nii hyvä tää :D mikä siinä onki et aina kaikki skeida osuu samalle päivälle..huoh. ja voin samaistua tunteeseen kun koiran peräkarvoihi tarttuu kiinni, noh juuriki sitä itseään.
    kuva on kuitenkin täs postaukses vallan suloinen kaikesta huolimatta :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis todellakin, joskus tuntuu että on päiviä kun mikään ei vaan voi onnistua. Siis kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Mutta no ei tämä päivä yhtä raivokkaasti jatkunut, ilta meni jopa ongelmitta! What! Onhan se toisaalta myös niin että paskan määrä on vakio :D

      Poista
  2. Haha apua. Kuulostaa niin tutulta! Muakin alkoi vähän kiristelemään tänään kolmevuotiaan neljänkymmenen minuutin itku siitä, että laitettiin ulos väärät kengät sitten niin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on näiden pienten elämä rankkaa kun vanhemmat ei tajua :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!