Kaikenlaista sitä



No huh huh mikä viikko on ollut. Ei tietoakaan rauhoittumisesta joulun viettoon, hups.

Alkuviikosta painoin jäätävällä kiireellä Ifolor-kuvakirjoja joululahjoiksi, onneksi kerkesin! Hermo meinasi kyllä taas mennä ihan muutaman kerran. Kun on ensin käynyt läpi tuhansia kuvia kuluneelta vuodelta ja niistä vaivalla valinnut satoja kuvia (eri vastaanottajille sopivia), olisi kiva että itse tekeminen kävisi jouhevasti. Muuten kyllä, mutta kyllähän se vähän nyppii noin 20 aukeaman jälkeen huomata että hei, täällähän oli osa puhelinkuvista ihan kuvakansion lopussa ja ne on olisi kuulunut laittaa alkuvuoden kohdalle. Siis miksi, oi miksi osa kuvista ei vain suostu menemään aikajärjestykseen? Ahdistava kiire ja muutaman päivän tuuuuuntikausien väkertäminen oli toki omaa syytäni, lahjojen tekemisen voisi ehkä aloittaa aikaisemmin kuin pari päivää ennen viimeistä tilauspäivää. :D No loppu hyvin kuitenkin!

Tällä viikolla onnistuin myös säätämään raskausaivoillani, kun menin neuvolalääkäriin väärään paikkaan. Juurikin silloin, kun auton lukko hajosi enkä saanut sitä sitten edes lukittua keskellä kaupunkia. Siinä sitten aikani hieroin ja olevinaan laitoin lukkoon (avain pyöri vain ympyrää), oikeasti odotin että sisällä oleva valo sammuu. No ei varastettu autoa, eikä turvaistuimia tai rattaita. Huh. Esikoisen 4v neuvolassa oltiin sentään oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja hän olikin ihan mielettömän reipas siellä! Sai paljon kehuja ja oli kuulemma oikein taitava, eikä edes rokotukset harmittaneet kovin paljoa. 

Torstaina oli kuopuksen kerhon joulujuhla, jonne otin isommankin mukaan. Molemmat siellä nätisti esittivät tonttuleikkejä, vaikka Nöppönen ei kerhossa ole ollutkaan (vaan päiväkodissa). Ihanat pienet tonttuset ja niiiiin siskokset. <3 



 
Perjantaina heräsin Miehen huomautukseen, että hei meillä taisi olla se Nöppösen Vasu-keskustelu. Siis viiden minuutin päästä. Olin onnellisesti unohtanut senkin, mutta tulipahan herättyä vauhdilla. Eikä edes myöhästytty kuin 10 minuuttia, vaikka piti pukea molemmat lapset ja itsemme. Onneksi päiväkoti on naapuritalossa, ahh. Olin sopinut, että Hilppulakin saa syödä siellä aamupalan meidän jutellessa, mutta keskustelun jälkeen tytöillä oli niin kivat leikit että eihän he malttaneet lopettaa. Hilppis sai luvan jäädä leikkimään myös, ja siis jestas: HÄN NUKKUI PÄIVÄUNET siellä! Ihan noin vain muina Hippiäisinä. Ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona (tai minun/Miehen/mummon nukuttamana rattaissa). Hakemaan mennessä he eivät vieläkään halunneet lähteä, tunnin sain siinä odotella. Kyllä vaan viihtyi siellä paljon paremmin kuin kerhossa, jonne ei edelleenkään koko syksyn harjoittelun jälkeen halua jäädä ja suru tulee joka kerta. On se isosiskon voima ja tuki vaan ihan mieletön! Tälle asialle pitää kyllä tehdä jotain, että pääsisivät samaan paikkaan.

Perjantaina kuulin myös uutisia, että ystäväni on saanut pikkuisen tytön! Samaan aikaan veljeni kihlattuineen olivat jo olleet edellisyöstä asti sairaalassa, jännitti että syntyyköhän vauva lauantaina meidän porukoiden 34v hääpäivänä. No ei ihan siihen ehtinyt, synnytys oli aivan hurjan pitkä ja lopulta poika syntyi vasta tänään aamulla tehden minusta tädin ensimmäistä kertaa. <3 Mikä mieletön voimanainen siellä oli synnyttämässä piiiiiitkään! Tunsin itseni aika onnelliseksi omista 8 tunnin ja 3,5 tunnin synnytyksistäni.

Viikonloppuna päätettiin myös, että nyt on aika Hilppulan luopua tutista. Hän on jo yli 2-vuotias ja kesällä oltiin jo päätetty ottaa homma urakaksi Miehen lomalla. No ei saatu aikaiseksi, on nimittäin ihan mieletön kynnys tuhota sen ainoan hyvin nukkuvan lapsen unet! Nyt kuitenkin päätös piti, ja eihän siitä ole oikein mitään tullut. Tuttiasioista voisin kirjoitella myöhemmin lisää, meillä on niin (uni)tuttiriippuvainen pieni että sydän särkyy!

Tänään on haettu joulukuusi ja käyty kauneimmissa joululauluissa fiilistelemässä, saan siellä joka kerta kyyneleetkin silmiin. Varsinkin, kun Maa on niin kaunis sai mieleen mummin. Nöppönen kysyi kovalla äänellä laulujen välissä: ”Millonka se Jeesus tullee tänne?” Vähän meinasi hymyilyttää. :D



Huomenna aamulla lähden yllätysreissulle pohjoiseen katsomaan pientä poikaa. Matkaan menee about 7 tuntia suuntaansa, yhh kun ahdistaa ajatuskin. Lapsia en juurikin tästä syystä ota mukaan tuoretta serkkua katsomaan, lähden vain porukoiden kanssa ihastelemaan vauvaa (ja kuulemma varpajaiset pidetään). Ollaan yksi yö ja tullaan tiistaina takaisin, jonka jälkeen olisi vielä edessä jouluun valmistautuminen. Kuusen koristelu, laatikot sun muut jäävät vähän viime tippaan, mutta pääseepähän katsomaan pikkuista. Viimeksi olen veljeni luona käynytkin ennen omia lapsia vuonna 2011, niin jo alkaa olla korkea aika!

Seuraavat pari päivää istun siis autossa ja sen jälkeen puuhailen jouluhommia, joten taidan toivottaa teille näissä kälätyksen merkeissä jo nyt oikein hyvää ja rauhallista joulua. <3




2 kommenttia

  1. Ihanaa vauvoja!!! (Vois tää meidänkin tulla, tässä sitä odotellaan viis päivää jo yliajalla.. :D) Pitkä matka tiiossa, mutta hei vastasyntyneen näkemisestä sitä on valmis tekemään melkein mitä vaan. Ystävälle syntyi pari päivää sitten vauva 5vko etuajassa ja olisi niin ihana päästä kurkkaamaan toista, mutta en kehtaa tässä vaiheessa lähteä toiselle paikkakunnalle reissaamaan..

    Mullan ollu tässä vuoden tekeillä kuvakirja esikoisen vuodesta 2014, mutta siellä se on tallessa tehtynä kesäkuu-elokuu :D No, jos sitä joskus sais painettua. Uusi, toimiva kone voisi vauhdittaa asiaa!

    Ihanaa joulua teidän koko perheelle!! Ja joulua elä stressaa, hyviä laatikoita saa kaupastakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin just eilen että varmaan ei vielä oo vauvaa teillä, oisit varmaan instaan päivittäny :D No ei voi mennä enää kovin pitkään! Vaikka varmaan alkaa olla olo jo sen mukainen että sais tulla. Tsemppiä <3

      Vitsit mua harmittaa kun me ei päästykään lähtemään matkaan :/ Äiti tulikin sen verran flunssaiseksi ettei kehtaa lähteä tartuttamaan, eikä tietty olokaan olo kovin virkeä matkustamaan. Voi itku! Pitää yrittää päästä mukaan kunhan porukat lähtee tervehdyttyään, nyt olisi ollut vaan siinä mielessä hyvä sauma mulle että mies on tämän viikon lomalla. Mutta ei voi mittään! Ja joo, en ehkä minäkään lähtis enää sinun viikoilla toiselle paikkakunnalle :D Voi että on varmasti pieni vauva siellä kun 5 viikkoa etuajassa! Se ystäväni perjantaina syntynyt vauva oli myös kolme viikkoa ajoissa ja muutenkin pienikokoinen, 2,2 kg <3

      Siis omat kuvakirjat on kyllä yks murhe mulla :D Meillä ei itsellämme ole kuin hääkuvista tehty kirja, vaikka kuvakirjoja olen lahjaksi tehnyt jo vuodesta 2008 lähtien. Ei riitä enää hermo eikä aika eikä kyllä rahakaan tehdä itselle, ehkä sitten eläkkeellä :D

      Ihanaa joulua sinnekin ja jaksamista viime metreille <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!