Miten kolmas raskaus on sujunut?



Täällä ollaan jo hyvinkin paksuna yli puolen välin raskautta, nyt viikkoja on 22+6. Aika on kulunut ihan älyttömän nopeasti, viikot vain hurahtavat ohi ja ei mene pitkään kun sitä ollaan jo viimeisellä (!) kolmanneksella. Todennäköisesti (tai sanotaan että ehkä :D) viimeistä kertaa ikinä. Tässä raskaudessa tunnenkin jatkuvasti haikeutta viimeisestä kierroksesta. Viimeistä kertaa masu, liikkeiden tunnustelu ja ihana odotus. Ei sitä käy kieltäminen, raskaus sopii minulle.

Kolme raskautta, kaikki ovat sujuneet (ainakin toistaiseksi) melko lailla samoin, eli tosi hyvin. Pahoinvointia ei ole ollut missään vaiheessa, ihan alkuun oli ehkä sellaista pientä etovaa oloa joskus. Mutta ei kyllä kovin mainittavasti. Väsymys sen sijaan on ollut aika jäätävää joka kierroksella, nyt eniten ja pisimpään. Voi tietysti johtua siitäkin, että on jo ne kaksi touhottajaa ja yöravaajaa.. Tällä kerralla väsymys ja koomailu on ollut kokonaisvaltaista uupumusta, varsinkin alkuraskaudessa oli hankalaa jaksaa lähteä yhtään mihinkään pois kotoa. Päiväunet tarvitsin ja silti saatoin torkahtaa illalla sohvalle lasten kiipeillessä päällä ja telkkaria katsoen (ja muuten en pysty ilman korvatulppia nukkumaan!). Väsymys laahasi mukana. Aloin tässä muutama viikko sitten pohtia, josko mulla on myös hemoglobiiniarvot matalahkot, ja maanantaisessa neuvolassa tulokseksi tulikin 101. Rautakuurille siis. Myös verenpaineet oli tosi matalat, terkkari kysyi ihan että eikö minua huimaa. Näiden takia sainkin ylimääräisen neuvolakäynnin kuukauden päähän. 




Uutta tässä raskaudessa on ollut ihon hyvä kunto, jo näin aikaisessa vaiheessa tulevat alaselän ajoittaiset kivut sekä lähete sokerirasituskokeeseen. Siltä olisin halunnut välttyä, en ole koskaan käynyt mutta ällöttää jo ajatuskin sen sokerilitkun juomisesta. Vaan ei auta, sinne on mentävä sillä suvussa on yhdellä ollut kakkostyypin diabetes ja mun lähtöpainon painoindeksi oli liian korkea (lähellä normaalipainon ylärajaa). Kyllä ärsyttää, ennen olen tältä säästynyt. Enkä myöskään tajunnut, että painoindeksiä tuijotetaan niin tarkkaan tässäkin, nyt terkkarin puheista tuli olo että olin liian iso ennen raskautta. En nyt mitenkään erityisen hoikkana itseäni pitänytkään, mutta normaalina ja melko sopusuhtaisena tähän pituuteen (lyhyyteen) kyllä. Ehdin jo pahoittaa mieleni tästä ja nyt tuntuu, että mitään ei saisi syödä. Ahdistaa. Perus nainen siis. :D

Muuten en kyllä voi valittaa mistään. Masu on ihana ja iso, liikkeet tuntuvat myös ulospäin, ei närästä tai ole huono olo tai mitään muutakaan ikävää. Olen aika hyvinvoiva ja ainakin hiton iloinen tästä raskaudesta. <3 Esikoinen tunnustelee masua ja hänellä on kuulemma ikävä vauvaa. Pienempi ei paljon välitä, tulisi istumaan suoraan mahan päälle jos en estäisi. Vähän jännittää sen tänttärän reaktio pikkuveljeen.. Mutta täällä ollaan siis oikein onnellisia ja en malttaisi odottaa, että pääsen täyttämään hoitopöydän laatikoita pikkuisilla vaatteilla! Ja ihan huippua, että samaan aikaan odottaa useampikin ystävä, ahh raskaustilitykset!





17 kommenttia

  1. voi että miten kaunis masu ja sinä! :) sun blogia on niin kiva lukee, kirjotat tosi hauskasti :D

    VastaaPoista
  2. Ihana sinä ja masu!

    ... Ja masukuumehan tässä iskee itsellekin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha se on kyllä erittäin herkästi tarttuvaa :D Kiitos Nelli <3

      Poista
  3. Ihana raskauden hehkuinen sinä! <3

    Vinkkasin sun blogia tuonne toisaalle ja ajattelin tehdä nyt päin vastoin. http://unelmienelamista.blogspot.fi blogissa odotellaan muutaman päivän erolla myös, jos kiinnostaa seurata ;) Hänellä on edellinen samanikäinen, kun meidän esikoinen jolloin itse aloin lukijaksi. Itse olen molemmissa raskauksissa ollut keskusteluryhmässä (naamakirjassa kun en ole) ihan vertaistuen ja mielenkiinnon vuoksi :) Blogit on kivat kans jos sattuu löytymään suht samoihin aikoihin odottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei pitää käydä kurkkimassa! Minä en oo ennen kuulunu ees mihinkään facen vauvaryhmään, mutta nyt liityin eka kertaa. En tosin oo osannu vielä mitään siellä sanoa ahaha :D Blogeja kyllä oon lueskellu vertaistukea hakien, tai esikoisen aikana en vielä tajunnu. Mutta toisen kohdalla ja nytkin, vaikkakin vähemmän tulee luettua (ja ite kirjoitettua). Nyt on myös niiiiin paljon enempi äitikavereita ja odottajia tässä ympärillä että kyllä muuten on kiva <3 Ja kiitos! Masu <3

      Poista
  4. Moi!
    Tulin heti kurkkimaan sun blogia kun tuo Katja vinkkas mun blogissa sun osoitteen=) Luen paremmalla ajalla miten sun raskaus on mennyt, mutta me ollaan näköjään aika samoilla viikoilla, mulla on nyt 22+3 menossa=)
    Ihana tuo sun masu<3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo mun pitää käydä kans sun blogia kurkkimassa, melkein samoissa mennään :) Kiitos, se on <3

      Poista
  5. Onpa ihanan näköisiä kuvia, meinaa itekin jo kaivata kolmatta vauvamassua :D Se sokerirasitustestihän ei ole btw pakollinen (kuten ei muutkaan neuvolajutut), itse siitä viimeksi kieltäydyin, koska koin olevani loistokunnossa ja melko turhaksi jutuksi juuri tuon ylärajoilla olevan bmi:n vuoksi. Halusin vain vinkata, tietenkin jokaisen pitää tehdä kuten parhaimmaksi tuntee ja ajattelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se kaipuu tarttuu helposti :D Kiitos, vauvamasut vaan on niin ihania <3

      Ja niin se terkkakin sanoi että ei ole pakollinen, mutta kuitenki hänen mielestä olis hyvä siinä käydä. Niin en nyt toisaalta osaa oikein kieltäytyä kun kerran voimakkaasti suosittelee, vaikka vähän turhalta tuntuukin. Eihän hän sitä ilkeyttää mulle varmaan määrää :D Toivon tietysti että on turha käynti!

      Poista
  6. Ihanan hehkuva odottaja ainakin olet <3. Kauhea ikävä tuli heti omaa masua, vaikka sen sisältö tuhiseekin juuri pinniksessään. Mulle tämä oli kuitenkin todennäköisesti viimeinen raskaus, joten olisin halunnut nauttia ja tuskailla ja fiilistellä mahaani ihan sinne laskettuun aikaan asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti tuntuu haikealta kun raskaus jää vähän kesken, varsinkin jos on todennäköisesti viimeinen raskaus! Mun ystävä synnytti yllättäen viikolla 34+jotain, ihan ilman mitään ennakkovaroituksia. Oli aika hämmentynyt kun yhtäkkiä lapsi olikin sylissä, ja synnytyskin oli julmetun nopea (1,5 tuntia) niin ei ehtinyt edes juuri tajuta mitä tapahtui. On se kyllä haikeeta kun loppuaika viedään, vaikka kaikki sitten olisikin hyvin ja mahtavin palkinto tuhisee siinä <3

      Poista
    2. Niin ja kiitos <3 Kyllä mulla välillä jopa on melkein hehkuva olokin :D Ei tosin juuri nyt miehen lökäreissä ja naama varmaankin harmaana väsymyksestä ahaha :D

      Poista
  7. Mulla oli kans Hb ja verenpaineet tosi alhaiset raskaana, mutta toisaalta sain levätä niin paljon kuin halusin esikoista odottaessa. Oot kyllä yks niistä hehkuvista odottajista, näytät tosi hyvältä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ekassa raskaudessa päivälläkin lepo onnistu vähän paremmin :D Tai no, olihan koulua.. Mutta kuitenkin. Kiitos Maria <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!